Tänään on ollu tosi hyvä päivä. Nukuin aika vähän viime yönä, mutta silti on ollu tosi hyvä olo, ei ees oo pahemmin väsyttäny. Aamulla oli vähän tylsää kun en keksiny ollenkaan mitä tekisin, tai oikeastaan ei huvittanu tehä mitään. Mut kyllä se siitä sitten taas lähti rullaamaan. Huomasin inhoavani telkkaria, koska sieltä tulee niin paljon kaikkea paskaa ettei sitä oikeen viiti enää ees kattoa. Kaikki dokumentit ja Emmerdale kyllä menee, mutta kaikki muu on turhaa shaissea.
Kävin just äitin kanssa lenkillä, saatiin loistoidea että mä muutan meidän toiseen kesätaloon heti kun se on rempattu :) En jaksa odottaa! Voisin laittaa sit oman kasvimaankin ja kaikkea siistiä hippitouhua! Ja kissat pääsis kulkemaan vapaana miten haluaa ja vois olla pihalla ilman että tarvii pelätä kummallisia hiippareita, koska se on aika puskassa se talo. :) Voi että!
Ostin tänään kassillisen hedelmiä, oon himoinnu niitä tai noh, mitä tahansa tuoretta syötävää, koko viikon. Nyt sitä sitten on niin että riittää! :D
lauantai 15. helmikuuta 2014
perjantai 14. helmikuuta 2014
Stressaa...
Tänään ois kuulemma pitäny mennä töihin... ei kiitos. Varsinkaan kun siitä ei saa palkkaa. Mieluummin nukuin pitkään ja yritin ajatella positiivisia. Kyllähän se jonkun verran onnistukin, mutta päätä vaivaa ajatus siitä että mulla ei edelleenkään oo tarpeeks rahaa mihinkään. Miks sitä paskaa pitää tarvita joka asiaan... En tiiä miten tai millon uskallan sanoa porukoille että mun on taas muutettava ja oltava jonkun aikaa kodittomana kun ei rahat riitä... Kesä tulee todennäkösesti asuttua teltassa, syksyllä jos sitten muuttais johonkin, en vaan yhtään tiiä minne. Kodittomuudesta alkaa tulla joka kesänen perinne mulle... jos ens vuonna ois parempi tuuri. Tai sitten vaan tosiaan pistän koko omaisuuden myyntiin ja muutan Intiaan johonki slummiin.
Mua ärsyttää olla täällä porukoilla kun kaikki suhtautuu muhun niin negatiivisesti eikä tässä koko talossa oo yhtään mitään tuoretta syötävää, kaikki on jotain lihaa ja pastaa ja perunoita, nekin siinnä teollisuuspaskamuusin muodossa. Vois lähteä tän viikonlopun aikaan kämpälle, vaikka siihen meneekin taas rahaa kun joutuu ostamaan syömistä itelle ja kissoille, mutta sais ainakin olla rauhassa typeriltä ahdistavilta katseilta ja sais syödä mitä huvittaa.
Olis jo kesä niin ei tarviis stressata... Vois vaan laittaa kukkia hiuksiin ja syödä apilankukkia ja ketunleipiä...
Mua ärsyttää olla täällä porukoilla kun kaikki suhtautuu muhun niin negatiivisesti eikä tässä koko talossa oo yhtään mitään tuoretta syötävää, kaikki on jotain lihaa ja pastaa ja perunoita, nekin siinnä teollisuuspaskamuusin muodossa. Vois lähteä tän viikonlopun aikaan kämpälle, vaikka siihen meneekin taas rahaa kun joutuu ostamaan syömistä itelle ja kissoille, mutta sais ainakin olla rauhassa typeriltä ahdistavilta katseilta ja sais syödä mitä huvittaa.
Olis jo kesä niin ei tarviis stressata... Vois vaan laittaa kukkia hiuksiin ja syödä apilankukkia ja ketunleipiä...
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Siemenluetteloiden lukupäivä
Kohta tänne lappaa sukulaisia ovesta sisään. Tänään jatketaan perinnettä, että naiset äidin puolen suvusta tulee lukemaan siemenluetteloita ja tekee sieltä tilauksia kesää varten. Sitten kun siemenet tulee, ne jaetaan listojen mukaisesti ja kaikki alkaa kasvattaa kukkia. Joskus tää pidetään meillä, joskus jonkun muun luona. tänä vuonna kuitenkin taas täällä. Odotan sitä että näkee mummoa. Se on mun lemppari vanhempi sukulainen. En oikeen välitä serkuista sun muista. Asia erikseen on sitten sisarusten lapset.
Tänään tiedossa lihakeittoa ja kahvittelua. Taidan tyytyä teehen ja jättää leivonnaiset syömättä. Tiedän tasan tarkkaan että ihmiset pistää merkille miten lihava ja surkean näkönen musta on tullu hauraine hiuksineni... En jaksais niitä sääliviä katseita... Jopa mun tatuoinnit saa mut näyttämään surkealta. Ne näyttää keskeneräisiltä, ja sitä ne onkin kun en oo saanu vieläkään aikaseks piirtää niihin jatkoja.
Vois laittaa meikkiä naamaan niin etten näytä ihan syöpäpotilaalta.
Tänään en oo syöny vielä mitään.
Kolmas päivä polttamatta yhtäkään.
Kuuntelen meditointimusiikkia ja toivon että siitä olis jotain apua. Ei ole. Mutta toivon silti.
Jaaha, kaikki mun lataukset meni poikki joten täytyy ettiä ne kaikki uudestaan... V*ttu. Nettikin pätkii enemmän kun laki sallii. Onneks sentään kone ei jumita niin voi kirjottaa silti vaikka pätkiikin.
Nyt tuli ihmisiä. Ainakin mummo ja eno. Enokin on kiva. Tädinkin ääni kuuluu. Vois kohta mennä muiden joukkoon. Ensin vedän kyllä sähköröökiä kun viimestä päivää. :D
Tänään tiedossa lihakeittoa ja kahvittelua. Taidan tyytyä teehen ja jättää leivonnaiset syömättä. Tiedän tasan tarkkaan että ihmiset pistää merkille miten lihava ja surkean näkönen musta on tullu hauraine hiuksineni... En jaksais niitä sääliviä katseita... Jopa mun tatuoinnit saa mut näyttämään surkealta. Ne näyttää keskeneräisiltä, ja sitä ne onkin kun en oo saanu vieläkään aikaseks piirtää niihin jatkoja.
Vois laittaa meikkiä naamaan niin etten näytä ihan syöpäpotilaalta.
Tänään en oo syöny vielä mitään.
Kolmas päivä polttamatta yhtäkään.
Kuuntelen meditointimusiikkia ja toivon että siitä olis jotain apua. Ei ole. Mutta toivon silti.
Jaaha, kaikki mun lataukset meni poikki joten täytyy ettiä ne kaikki uudestaan... V*ttu. Nettikin pätkii enemmän kun laki sallii. Onneks sentään kone ei jumita niin voi kirjottaa silti vaikka pätkiikin.
Nyt tuli ihmisiä. Ainakin mummo ja eno. Enokin on kiva. Tädinkin ääni kuuluu. Vois kohta mennä muiden joukkoon. Ensin vedän kyllä sähköröökiä kun viimestä päivää. :D
lauantai 1. helmikuuta 2014
Off with the drugs!
Lopetin lääkitykseni pari viikkoa sitten. en ole uskaltanu kertoa hoitajalleni, koska pelkään sen reaktioita. pelkään nykyään kertoa sille oikeastaan mitään, koska en halua pettää sen odotuksia musta. Ens viikolla on lääkäri ja päihdehoitajan aika. Aion mennä kumpaankin koska ne on peräkkäin. Lääkäriltä aion pyytää jotain toista unilääkettä ja suosituksia luonnonmukaisempiin hoitoihin. En halua enää napsia myrkkyjä. En halua enää myöskään juoda, joten sen takia päihdeklinikan käynti on aika tärkeä. Pyydän myös aikaa psykologille, jos vihdoin ja viimein alkais repimään vanhoja haavoja auki oikeen kunnolla ja järkeilis ne jotenkin niin että voin unohtaa ne vihdoinkin.
Lääkkeiden lopetuksen jälkeen mun painon pitäis pudota, koska lääkkeet sitä nostikin, 20 kg... Masennuin aika pahasti, nytkin BDI pisteet oli vaikean masennuksen puolella, joten se lääkäri ehkä haluais laittaa mut masennuslääkkeille, mutta en tiedä haluanko syödä niitä. Jos alkais vaan syömään paljon paljon hedelmiä ja kasviksia ja puuroa, ehkä se paino tippuis niillä helpommin ja nopeammin ja pysyisin ehkä vähän virkeämpänäkin. Voisin yrittää alkaa ulkoilemaankin. polttamisen lopetuksen jälkeen en oo käyny ulkona juuri ollenkaan...
Lääkityksen aikaan painonpudotus oli täysin mahdotonta, vaikka mitä yritti niin se vaan nousi ja nousi. Ehkä nyt pääsisin siihen kiinni kunnolla, mutta yritän sitä nyt terveellisesti. Harkitsen kyllä laihdutuslääkettä, vois sitäkin kysyä siltä lääkäriltä, koska tää paino masentaa, ahdistaa ja inhottaa mua tosi paljon. En pysty enää edes kattomaan itteäni peilistä.
Lääkkeiden lopetuksen jälkeen mun painon pitäis pudota, koska lääkkeet sitä nostikin, 20 kg... Masennuin aika pahasti, nytkin BDI pisteet oli vaikean masennuksen puolella, joten se lääkäri ehkä haluais laittaa mut masennuslääkkeille, mutta en tiedä haluanko syödä niitä. Jos alkais vaan syömään paljon paljon hedelmiä ja kasviksia ja puuroa, ehkä se paino tippuis niillä helpommin ja nopeammin ja pysyisin ehkä vähän virkeämpänäkin. Voisin yrittää alkaa ulkoilemaankin. polttamisen lopetuksen jälkeen en oo käyny ulkona juuri ollenkaan...
Lääkityksen aikaan painonpudotus oli täysin mahdotonta, vaikka mitä yritti niin se vaan nousi ja nousi. Ehkä nyt pääsisin siihen kiinni kunnolla, mutta yritän sitä nyt terveellisesti. Harkitsen kyllä laihdutuslääkettä, vois sitäkin kysyä siltä lääkäriltä, koska tää paino masentaa, ahdistaa ja inhottaa mua tosi paljon. En pysty enää edes kattomaan itteäni peilistä.
Tilaa:
Kommentit (Atom)