Kuihtumus

Mun paino on vaan jatkanu laskuaan. Ihan hyvä, tosin olisin voinu pärjätä ilman sen yhen mulkeron valehtelua, yhen kultakalan kuolemaa, psykoosia ja luultavasti paljon muutakin, mitä en muista, koska en ole kirjottanu mitään ylös. Pää on ollu todella sekasin, sen verran sekasin, että mun hoitaja lähti karkuun viime terapiassa. Saa nähdä mitä ens kerralla käy.

Oon ollu nyt kipeänä, eli ei ole ollu hirveästi energiaa mihinkään. Tänään on jo vähän parempi olo. Oon edelleen kuihtunu, vaikka kuinka juon vettä.

Väsymys väistyköön

Oon ollu tosi väsyny viime aikoina. Oon nukkunu tosi paljon. Tänään on eka päivä pitkään aikaan kun heräsin oikeasti aamun puolella. Nukahdin eilen illalla ja heräsin yöllä. Olin hetken vielä hereillä ja menin takasin nukkumaan. Herätessä huomasin, että kani on karannu aitauksestaan. Noh, eiköhän se vielä halua sinne takasin kun huomaa, ettei sille ole ruokaa muualla. Vettä on, mutta ei ruokaa.

Tänään olis pestävä sauna ja lisää pyykkiä. Oon vieläkin väsyny, mutta se menee kyllä ohi, kun juon colaa. Ainakin toivon niin. En halua jäädä taas sänkyyn mätänemään.

Psykoosi, itku, synttärit ja dissosiaatio

Ollu aika rankkaa viime aikoina. Oon onneks jatkanu laihtumista. Olin useamman päivän sen verran psykoosissa, että on todella harvoja muistikuvia. Sitten tulikin taas synttärit. Se vuoden masentavin päivä. Sen vietin sängyssä itkien, paitsi illalla, kun kaveri tuli ja toi mulle synttärisavut ja suklaajätskin. Mieliala parani heti, kun poltin pilveä. Sinä yönä näin vähemmän painajaisia, ja heräsin aikasemmin ja pirteämpänä. Meni kuitenkin tähän aamuun asti, että heräsin oikeasti aamun puolella, eli vähän vaille 12. 

Mä romahdin jossain vaiheessa. Ensin aloin itkemään, itkin noin viikon ainakin, sitten tulikin psykoosi, raivokohtaukset ja itsetuho. Muistan miettineeni, miten saisin itteäni estettyä, kun mun tekee mieli joko satuttaa tai tappaa itteni. Keksin keinon, ja onneks se toimi. Tuli myös päivä, kun sain laitettua hoitajalleni viestiä, etten jaksa enää. Että mä en enää pärjää yksin. Se päivä tuli ja meni. Peruin seuraavan terapian.

Joku soitti mun vanhemmat paikalle, kun romahdin vähän ennen synttäreitäni. Noh, ainakin mä lakkasin itkemästä jatkuvasti. Sain nukuttuakin sen jälkeen. Ainoa ongelma oli se, etten jaksanu sen jälkeen tehdä muuta kun nukkua ja maata sängyssä. En saanu mitään aikaan moneen päivään, ja eläimetkin jäi vähemmälle huomiolle. Vaikka niillä olikin kaikkea mitä ne tarvitsi, mulla oli hirveän syyllinen olo, kun en saanu pidettyä parempaa huolta. Nyt kaikilla on herkkuja ym. Onneks tää monen päivän yritys piristyä onnistui.

Oon ollu niin masentunu, etten jaksanu käydä tämän kuun puolella suihkussakaan ennen tätä päivää. Sain itteni ylös, vaikka näinkin taas, edelleen, painajaisia ja taisin herätä kesken painajaisen. Heräämisen salaisuus löytyikin sitten colapullosta. Siivosin, siirsin marsut ja pupun asumaan olkkariin helpommin siivottaviin olosuhteisiin. Sain siivottua aikalailla koko kämpän, ja pesin 3 koneellista pyykkiä. Huomiselle jäi vielä tehtävää, mutta ehkä ihan hyvä niin.

Synttäripäivänä iski sitten viimeistään, en tiiä oliko jo sitä ennen, paha dissosiaatio. Kaikki tuntu tosi vieraalta, enkä saanu oikeen mistään kiinni pään sisällä. En pystyny edes puhumaan. Ajattelin koko päivän kuolemaa. Mä halusin kuolla koko päivän, enkä tajunnu, miks ihmeessä oon vieläkin hengissä.

Paino putos alkuviikosta alemmas kun vuosiin. Se on kuitenkin taas noussu, kun oon syöny tosi paljon. No en oikeasti paljoa, mutta se vaan tuntuu siltä. Mun kroppa on eri muotonen kun ennen, mistä huomaan kyllä, että paino alkaa taas tippumaan, kunhan maha alkaa toimia ja alan ite syömään paremmin. Aion edelleen pudottaa painoa, en ole vieläkään tyytyväinen, vaikka äiti onkin huomannu, ettei mun laihtuminen ole ollu luonnollista. Viime aikoina oon laihtunu paljon enemmän kun pitkään aikaan. Äiti kysy synttäri-iltana, onko syöny, ja mainitsi mun laihtumisesta.. Se taitaa vihdoinkin tajuta, että mulla on ihan oikeasti vaikeuksia syömisen kanssa.