painan enemmän kun ikinä... oksettaa. pari päivää jopa itkin sitä miten läskiks oon päästäny itteni.
muru väittää että en oo läski ja että se tykkää kun oon pyöreämpi, mutta en jaksa uskoa sitä.
mulla ei itelläni ole hyvä olo tästä painosta ja ulkonäöstä. inhoan tätä. en halua olla tällanen.
oon ihan huomaamattani lihonu monta kiloa, enkä tajua miten en oo huomannu sitä. nyt se saa luvan loppua. kielsin jo herkkujen ostamisen poikaystävältäkin, ja tilasin ruokahalunhallintapillerit ja rasvanpolttajat. keskiviikkona haen ne postista ja alotan kuurin.
oon viime päivinä syöny lähinnä satsumoita, mitkä laittaa mun mahan sekasin. en tiiä syönkö niitä sen takia vai sitten sen, ettei ne lihota... no jaa, joka tapauksessa ne ei tee ainakaan pahaa.
liikuntakaan ei varmaan olis pahitteeks, joten eilen illalla täydessä iltalääkeunipöhnässä tein vaikka mitä liikkeitä puoliunessa ties kuinka kauan. mikä siinä on että aina iltalääkkeiden ottamisen jälkeen tulee kauhea tarve tehdä jotain, vaikka silmät ei pysy auki? :D toissayönä tein pehmusteen kissanpedille... huhhu.
no jooh, eipä tässä kai muuta kun tähtäis ekaan tavoitteeseen eli 5 kg pois. saas nähdä kuinka nopeasti tuohon päästään ja päästäänkö ollenkaan. toivottavasti pian.
tällä kertaa lähen matkaan realistisin tavoittein, ei aikarajoja ainakaan ekalle kahdelle tavoitteelle, eikä paastoja tai kalorien laskentaa. vaan terve järki ja vähärasvaista ruokaa ja liikuntaa.
toivottavasti tällä kertaa onnistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti