I don't want to be me

Äääh!!! Nyt vituttaa! Söin muusia, kurkkua ja pari kanasuikaletta... Ei siinä muuten mitää mutta kun muusissa oli voita, sitäpaitsi se oli tehty jauheesta. Ei mitään hajua mitä kaikkea paskaa siinä seassa oli. Oli syötävä koska veljentyttö on taas täällä hoidossa niin pitää näyttää esimerkkiä. Voin kyllä kertoa etten halua syödä edes sen takia. Lasten takia teen ihan typeriä juttuja muutenkin, kuten piilottelen polttamistani.

Kaveri soitti ihan kännissä että "tuu tänne!" joo en ollu menossa, enkä ees pääse. Ei oo rahaa ja kaveri asuu yli 100km:n päässä. Eli ei kiitos. Samainen tyyppi joka nauro mun pahalle ololle... Noh, ainakaan ei tuu juotua turhia kaloreita tänää kun ei lähe juomaan.

Mun pitäis ehkä ettiä joku ihan uus ihminen jolle puhua kaikesta... Varsinkin tästä syömisjutusta. Joku joka käy läpi samaa. Ainoa ongelma, tai noh, ei sekään nyt ongelma sinänsä oo... Mutta kuitenkin. Oon vainoharhanen mun netissä olevien tunnusten suhteen... Pitäis tehä ihan uudet joka paikkaan, sähköposti mukaanlukien. Oon ihan varma että muutamakin ihminen ihan varmasti stalkkaa kaiken mitä tännekkin kirjotan. Varsinkin se yks psykoämmä joka vihaa mua vaan sen takia että en alistunu kiinnittämään huomiota sen draamoihin. Se väitti ihmisille että me ollaan yhessä vaikka ei oltu edes koskaan puhuttu... V*tun sekopää... Mut joo, ei siitä sen enempää, vaikka ois paljonkin juttuja siitä.

Mun tekis mieli muuttaa johonkin isoon kaupunkiin, minne vois vaan hävitä. Tosin aika hyvin tänne maaseudullekkin häviää, kun vaan malttaa pysyä täällä eikä edelleenkään kerro kaikille missä asun. Kaupungin ne kyllä tietää, mutta ei muuta. Ja ihan hyvä niin.

Tekis myös mieli hankkia koira. Tulis lenkkeiltyä ainakin. Olis pakko lenkkeillä. Mua ei hirveesti liikunta silleen kiinnosta, inhoan salilla käymistä. Isä teki eilen kyllä pahan virheen... Oon tehny kaks muuttoa kolmen päivän sisällä ja se kysy eilen illalla että oliko rankka päivä, sanoin että joo, selkä ja jalat ihan tohjona, niin tämä vastas että "Se johtuu siitä kun et oo liikkunu." Teki mieli haistattaa sille.

Muutenkaan ei tunnu mikään riittävän näille ihmisille. Luulis niiden jo tajuavan että mä en todellakaan halua olla samanlainen kun mun sisarukset, Toisella siskolla on 2 firmaa, rikas mies ja 2 muksua, toinen pitää luentoja eduskunnassa ja sillä on kotona 4 kakaraa ja mies, Toinen veli asuu helvetin kalliissa asunnossa Jyväskylän keskustassa ja toinen veli on tälläkin hetkellä Tsekeissä työmatkalla, kotona sitä odottaa vaimo joka on malli ja maailman sulosin pikkutyttö. Ja sitten on minä. 22-vuotias eläkeläinen joka ei pystyny käymään lukiota enempää kun puoli vuotta ja amista yritin käydä 5 vuoden ajan enkä päässy sitäkään läpi, ja oon sinkku, koska en osaa sitoutua. 4 kertaa osastohoidossa oon ollu koska en osaa elää, luottotiedot meni jo aikaa sitten ja ulosotossa on useampi tonni. Toinen veli ja toinen sisko suorastaan vihaa mua, eikä peittele sitä yhtään. Eikä vanhemmatkaan sitä peittele mikä pettymys mä niille oon. Mikään ei vaan riitä. Eikä niitä kiinnosta vaikka ois kuinka paha olo, KOSKAAN ei kysytä miten menee, ja sitten kun istun suljetulla kädet ja jalat paketissa niin kyllä siinä vaiheessa ollaan niin huolissaan ja on muka huomattu jo aikaa sitten että kaikki ei oo hyvin... Miks vitussa sille asialle ei oo tehty mitään jos muka on huomattu!? Vittu mä vihaan näitä ihmisiä!!! Vielä joku päivä teen sen että vaan häivyn enkä kerro minne, vaihdan numeron ja nimen. Miettiköön sitten perkele...

Oho, ei tän postauksen ihan tällanen pitäny olla mutta tulipahan nyt sekin selväks.

My wasp in a jar

Oksettaa. Ahdistaa. Vituttaa. Turhauttaa.

Koko tää mun elämän tilanne on ihan hirveä. Haluan pois. Oon jo jonkun aikaa ollu vakuuttunu siitä, että tää ei ole mun elämä, vaan jonkun toisen. Joku muu on eläny tähän asti ja mut on vaan otettu jostain ja laitettu elämään tähän ruumiiseen. Mun pitäis olla laiha. Ehkä mä jossain oon ollukkin. Sitten mut on laitettu tänne. Otettu pois siitä täydellisestä elämästä ja heitetty tähän sekamelskaan ja riutumaan läskien alle. Aion hankkiutua niistä eroon.

Oon miettiny tänään paljon kaikkea. Taisin tehä alustavan päätöksen etten kerro tästä kenellekkään. Kyllä mä jo yritin puhua yhelle ihmiselle siitä mitä tunnen, mutta se vaan nauro mulle. Siis nauro. Koska oon katkera. Sitten sanoin että mun pää leviää muutenkin ihan just enkä tiiä mitä teen, niin se sano vaan että höh, ja sit se ilmotti menevänsä nukkumaan. Kiva. Ei sitten puhuta. Antaa olla. Pidän sitten kaiken sisälläni. Eikä tää kaikki sitäpaitsi kenellekkään kuulu.

Oon ettiny hirveesti thinspomusiikkia ja kuvia tänään... Tein puhelimeen soittolistankin. Jospa niistä ois jotain apua. Kyllähän mä muutenkin katon noita kuvia joka päivä, puhelimessa on melkein 600 thinspokuvaa ja selaan ne kaikki läpi vähintään kolmesti päivässä joka päivä. Pitäis ettiä uusia.

Söin tänään leivän, jossa oli levitettä, jotain leikettä, aurajuustoa ja tavallista juustoa. Heti kun olin saanu sen syötyä, iski hirveä morkkis ja aloin melkein itkemään. Koitan olla loppupäivän syömättä. Kattelin myös ruokakaappeja, pakastinta ja jääkaappia, ja totesin ettei siellä ollu mitään syötäväks kelpaavaa muutenkaan. Jotain makaroonia ja muusia yms paskaa kaikki täynnä. Pakastimessa ois tosin ollu marjoja, mutta ne on tupattu niin täyteen sokeria ne rasiat ettei niitäkää voi syödä.

Kävin vaa'alla ekaa kertaa moneen kuukauteen ja olin ehkä vähän pettyny siihenkin, vaikka oletinkin luvun olevan 3kg suurempi, niin silti. Se alko silti ihan väärällä numerolla. Se vaan vahvisti päätöstä olla syömättä mahdollisimman paljon. Jos ens kesänä ois sairaalakunnossa... Se vois olla tarpeeks. Ehkä. Haluan että ihmiset ei enää tunnista mua sen jälkeen kun oon laihtunu. Haluan että mun kuvat voi luokitella thinspoksi. Oon miettiny etten mene ihmisten ilmoille ennen kun oon laihtunu. Etten näe ihmisiä ennen sitä, ehkä joitakin, mutta en todellakaan kaikkia. Ei mua edes huvita lähteä mihinkään rellestämään.

Juominen ei kiinnosta, turhia kaloreita. Mieluummin oon pilvessä, se ei sentään lihota, paitsi jos ei osaa vastustaa mässyjä, minkä mä osaan. Sitäpaitsi ei siitäkään oo vaaraa, jos kämpässä ei oo ruokaa, niinkun oon suunnitellu. Tosin nyt kun siellä kämpällä ei ole ruokaa, voisin ihan hyvin mennä sinne jo, ois ainakin varma etten pääse lihomaan ja lipsumaan tästä. Ongelma on vaan siinä, ettei siellä oo mitään ruokaa, ja saan rahaa vasta ens viikon torstaina. Viikon totaalinen paasto vois olla vähän liikaa tässä vaiheessa. Sit kun se ois ohi ja söisin tyyliin yhen jugurtin niin paino nousis ihan hirveesti ja se olis hirveetä. Odotan siis ainakin viikonlopun yli ennen kun meen sinne. Täällä porukoilla kökkiminen ei kyllä nappaa yhtään, mutta ei oo muutakaan paikkaa nii ei voi mitään. Täällä on myrkyllinen ilmapiiri. Oon vähän väliä raivokohtauksen partaalla, tai sitten mua itkettää. Mutta en sentään oo itkeny vielä.

Nyt reppu jupiset riimisi rupiset tai katkon sinulta nyörit

Tuntuu että siitä on hirveän pitkä aika ku viimeks kirjottelin... Kaikenlaista on tapahtunu. Masennuin uudestaan jotain viikko sitten kun yks kaveri kuoli. Sen jälkeen ei oo ruoka maistunu vaikka on mitä tehny. Tänää muutin pois asunnostani, pieneen mökkiin keskelle ei mitään. Siellä mä aion pysyä ainakin nyt kesän ajan.

Painosta en viiti ees puhua, se on jotain niin hirveetä että ei... Nyt kuitenkin toivon että kesän aikaan tippuu vähän, tai noh, paljon. Koitan taas olla niin paljon syömättä kun vaan pystyn. Välillä menny tällä viikolla kakskin päivää putkeen syömättä yhtään mitään, juonu vaan muutaman kaljan ja siinä se. Juossu ympäri kyliä niin kauan että taju lähtee. No ei ihan, mutta ei oo kaukana ollu. Tänäänkin ku muuttoa tehtiin nii juoksin pää kolmantena jalkana ylös alas portaita niin kauan että ei henki kulkenu kunnolla ja silmissä sumeni. Join sitten vettä, hengitin vähän aikaa ja takasin hommiin. Laitoin vielä uudessa paikassa kaikki tavarat omille paikoilleen, enää vaatteet ja minä puuttuu. Tulin porukoille vielä loisimaan, koska meni kaikki rahat viikonloppuna, ei kyllä mitään hajua mihin ne hävis mutta eipä se oo niin justiinsa.

Koko eilisen päivän makasin entisen kämpän sohvalla kattomassa supersize vs superskinny jaksoja sun muuta häiriintynyttä ja sellasta... Pitipähän ainakin ahdistuksen aika hyvin poissa ku poltteli savuja siinä välissä. Kumma kyllä osaan jo hallita senkin aiheuttaman näläntunteen. Ehkä oon vaan polttanu liikaa. Pitäis ehkä jotain piristäviä hommata niin tulis tehtyä enemmän kaikkea... Ei viittis koko ajan vaan makoilla. Lähtis painoki laskemaan nopeemmin kun tekis välillä jotain.

En oo vielä ehtiny hirveesti miettiä ruokavaliota, mutta ainaki sen verran oon miettiny että juon paljon teetä. Ja kasviksia syön kanssa. Laitan kasvimaalle kasvamaan kaikenlaista, jopa maissia ja vesimelonia. Vois sitten loppukesästä syödä vaan sitä mitä pihalta saa. Nii joo ja pasta on ehdoton no-no. on ollu jo pitkään. Mun mielestä pasta on todella turha "ruoka" eihän se mitään ruokaa ole, pelkkää jauhoa ja kananmunaa. Mihin sitäkin muka tarvii?? Ei yhtään mihinkään.

And that's when she said: Lord I feel the pain!

Vois vaan hautautua sinne mökkiin eikä näkis ketää ja mököttäis vaan siellä suurimman osan kesästä... En tiiä. Toisaalta ois kiva kyllä nähä kavereitaki mutta en tiiä. Saa nyt nähä kuinka kauan menee että kyllästyn yksinäisyyteen. Tosin mulla on ollu sitä ikävä. Että vaan möllii kämpillä ja rypee omassa kurjuudessaan. 

Ei tässä tekstissä oo kyllä yhtää mitää järkeä, vois seuraavalla kerralla yrittää vähän enemmän. Ettis jotain kuviaki taas. Mut nyt ei jaksa.