Summertime fatness

Oon oksettava. Sisältä ja ulkoa. Ja taas yksin, koska en pysty käsittelemään ihmiskontakteja. Oon syöny... Liikaa. Lihonu. En ees tiedä kuinka paljon mutta paljon. Peilistä tuijottaa takasin taas se sama läskiporsas jota vihaan yli kaiken.

Huomasin että tunteet sekottaa kaiken, joten tapoin ne. Tai ainakin ne häiritsevät tunteet. Saan kyllä ihme itkukohtauksia vähän väliä, mutta ei sillä niin väliä. Viime yönä en nukkunu yhtään.. Saa nähdä mitä tää päivä tuo tullessaan.

Söin aamupalaks puuroa. Nyt on jo iltapäivä enkä muista syöneeni muuta tänään. Ihan hyvä. En oo ihan varma haluanko tai edes pystynkö vielä menemään takasin siihen kalorien laskemiseen, mutta tää turha mussuttaminen saa riittää nyt.

Oon tuijottanu varmaan 2 viikkoa täykkäreitä koneelta, viimeset 6 päivää oon pelannu pasianssia samalla.

Jotenkin tyhjä olo. Oon hukassa, taas kerran. Ja tällä kertaa mulla ei oo ketään joka mut löytäis taas. Oon eristäytyny kaikista kavereista, laittanu välejä poikki ja ignorannu kaikki loput.

Alle 4 kk niin täytän 23. Mutta musta ei yhtään tunnu siltä. Oon jääny jumittamaan johonkin teinivuosiin. En tajua mikä siinäki on. Noh, onneks maanantaina ois taas lääkäri, joten täytyy toivoa että siellä sais edes jotain aikaan. Jos se saatanan idiootti kirjottais vihdoinkin mun eläkkeeseen jatkoa...