Someone punch my lights out

Paino jatkaa tippumistaan vaikka en nyt omasta mielestäni oo hirveän vähän tai edes terveellisesti syöny... Oon kyllä syöny aika vähän jos vertaa siihen mitä tuo miehen puolikas on syöny, se kun on ollu vähän bioroskiksena mun ruuille kun en koskaan jaksa syödä kun ehkä puolet, se on sitten tuhonnu loput.

Oon aivastellu ihan hirveästi viime päivinä, en tiiä mikä on, ei mulla mitään allergioitakaan ole...

Tänään on ihan tyhmä päivä, Janne pääsee töistä vasta 8 aikaan eli se on täällä joskus 9 pintaan. Koko päivän joudun olemaan yksin. Tai noh, hoitaja tulee tänään käymään, mutta se ei ole hyvä asia vaan huono. Mulla on aina ihan hirveä olo sen jälkeen kun se täällä käy. Täytyy vaan keskittyä kuuntelemaan musiikkia tänään jos se helpottais oloa.

https://www.youtube.com/watch?v=fiore9Z5iUg&list=PL7f6aUVrC8T_whQ_zSBlKFP5rh2w-9s7R&index=34

Söin aamupalaks lihapiirakan koska ei ollu kaapissa mitään muuta, sen jälkeen on ollu oksettava olo. Oli kyllä sitä ennen vielä pahempi oksetus kun oon syönyt vähän miten sattuu, ollu syömättä ja sit taas syöny, kroppa alkaa olla vähän sekasin kun se ei tiedä pitäiskö syödä ja jos syö, mitä sille ruualle pitäis tehdä. Puskeakko takasin ylös vai pitääkö sisällä.

https://www.youtube.com/watch?v=sMPNjPpdjKU&index=35&list=PL7f6aUVrC8T_whQ_zSBlKFP5rh2w-9s7R

"Ei sillä etten uskois mutta että se on tarkistettu ja todeksi todettu..."

Hoitaja kävi just... Halus tarkistaa mun jääkaapin että siellä varmasti on ruokaa. Tuntuu pikkuhiljaa että vihdoinkin mut aletaan ottaa tosissaan tän syömisongelman kanssa... Lääkäri ei tosin usko mitään mitä sille sanon, se pitää mua ihan narkkarina. Viimeks kun sitä näin niin se kysy että piikitänkö mä itteeni jotain... En todellakaan.

Ens kuun lopussa saa avioeropaperit taas laittaa menemään ja sit ei mene enää kauan niin pääsen siitäkin vaivasta eroon. Onhan mulla jo uus mies... Siis poikaystävä, miks sitä nyt sanotaan tässä iässä, mies vai poikaystävä, sama se, ollaan oltu yhessä jo kolmisen viikkoa. Ja kaikki on menny tosi hyvin sillä saralla. Oon jopa pääsemässä yli sitoutumiskammostani. Ollaankohan me viimesen 4 viikon aikana oltu 2-3 yötä erillään ja mun kylppäriin on ilmestyny miehekästä tavaraa... Ja mun vaatekomeroon myös.. Keittiössäkin on sen tavaroita kun se teki ruokaa niin sillä oli parempi paistinpannu :D Se on oikeastaan asunu täällä, sillä on jo avainkin tänne kun väsyin aukomaan ovea sille koko ajan :D

Mutta on niitä vaikeitakin päiviä ollu... Pe ja la olin hirveän itkunen ja näin harhoja joka puolella ja teki mieli viillellä yms... Meni se sit ohi kun sain piriä nokkaan ja pilveä keuhkoihin... Nyt olin pari päivää selvinpäin jos ei eilisiä savuja lasketa ja nytkin äsken vähän nokitin että jaksaa tiskata, pestä pyykkiä, haravoida ja keittää kissoille kaloja.

Oon yrittäny nyt laulaa pitkästä aikaa kun huomasin että ettei ääni pysy enää nuotissa ku en oo laulanu kuukausiin.. Pikkuhiljaa alkaa tulla takasin. :)

Update

...En nyt muista millon viimeks olisin tänne kirjotellu, mutta vähän päivitystä tilanteeseen... Hiljaiselon syynä ei ole se ettenkö olis onnistunu siinä mihin oon tähdänny, on vaan ollu hyvin vähän omaa aikaa.. Uus poikaystävä, u know... MUTTA. Olin tuossa ensin 9 päivää syömättä, sit söin yhtenä päivänä, taas 4 päivää syömättä, päivän söin, taas päivä syömättä. Nyt oon sitten pari päivää syöny ja täytyy sanoa että maha ei tahdo tottua millään. Vähän väliä heikottaa tai pyörryttää tai oksettaa, sitä ei pääse kyllä karkuun. Toisaalta on ikävä niiden 9 päivän aikaan kun koko ajan oli vaan heikko olo.. Hauras ja heikko. Mmmh... Miksei vaan olis siis syömättä? Ei tuottais vaikeuksia kyllä, se on huomattu.. Tänään kyllä rajotin taas vähän syömistä, saa nähdä miten huominen menee.. Aion ehkä rajottaa huomennakin.. Kattoo vähän fiiliksen mukaan alanko taas olemaan syömättä vai en. Mielessä pyörii kyllä..