Hoitaja kävi just... Halus tarkistaa mun jääkaapin että siellä varmasti on ruokaa. Tuntuu pikkuhiljaa että vihdoinkin mut aletaan ottaa tosissaan tän syömisongelman kanssa... Lääkäri ei tosin usko mitään mitä sille sanon, se pitää mua ihan narkkarina. Viimeks kun sitä näin niin se kysy että piikitänkö mä itteeni jotain... En todellakaan.
Ens kuun lopussa saa avioeropaperit taas laittaa menemään ja sit ei mene enää kauan niin pääsen siitäkin vaivasta eroon. Onhan mulla jo uus mies... Siis poikaystävä, miks sitä nyt sanotaan tässä iässä, mies vai poikaystävä, sama se, ollaan oltu yhessä jo kolmisen viikkoa. Ja kaikki on menny tosi hyvin sillä saralla. Oon jopa pääsemässä yli sitoutumiskammostani. Ollaankohan me viimesen 4 viikon aikana oltu 2-3 yötä erillään ja mun kylppäriin on ilmestyny miehekästä tavaraa... Ja mun vaatekomeroon myös.. Keittiössäkin on sen tavaroita kun se teki ruokaa niin sillä oli parempi paistinpannu :D Se on oikeastaan asunu täällä, sillä on jo avainkin tänne kun väsyin aukomaan ovea sille koko ajan :D
Mutta on niitä vaikeitakin päiviä ollu... Pe ja la olin hirveän itkunen ja näin harhoja joka puolella ja teki mieli viillellä yms... Meni se sit ohi kun sain piriä nokkaan ja pilveä keuhkoihin... Nyt olin pari päivää selvinpäin jos ei eilisiä savuja lasketa ja nytkin äsken vähän nokitin että jaksaa tiskata, pestä pyykkiä, haravoida ja keittää kissoille kaloja.
Oon yrittäny nyt laulaa pitkästä aikaa kun huomasin että ettei ääni pysy enää nuotissa ku en oo laulanu kuukausiin.. Pikkuhiljaa alkaa tulla takasin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti