I'm back

Siitä on pitkä aika kun kirjotin tänne viimeksi. Monta kuukautta, ehkä yli vuosi, en jaksa enkä voi muistaa. Palasin tänne, koska mulla ei ole ketään kenelle puhua. Mä olen niin yksinäinen, mutta en koskaan yksin. Oon ollut JK:n kanssa yhdessä kohta 9 kuukautta. 9 sekavaa, vaikeaa kuukautta. Tammikuussa pääsin jo niin lähelle kuolemaa, että näin kuolleita läheisiä ympärilläni, maatessani eteisen lattialla, kykenemättömänä liikkumaan liiallisen alkoholin ja lääkepurkillisen nieltyäni. Ambulanssi tuli ja vei sairaalaan. Seuraavana aamuna siirsivät psykiatriselle osastolle, missä raivostuin, karjuin hoitajille ja lääkärille. Pääsin pois sieltä heti raivottuani. Takaisin kotiin, yksinäisyyteen. Tähän tukahduttavaan sumuun, joka on elämäni.

Ja tässä sitä taas ollaan. Väsyneenä, turhautuneena, masentuneena, umpikujassa. Kaikki on muuttunut, mutta silti kaikki on edelleen samaa. Tuttua, turvallista kärsimystä.

Mä olen niin väsynyt...

...Minä.