edistystä

En oo syöny lihaa nyt yli kahteen kuukauteen ja olo on ihan jees. eilinen oli aika vaikea päivä sen suhteen kun en ehtiny syödä aamupalaa ennen kun piti lähteä liikkeelle niin tuli ostettua kaikkea paskaa. tosin en syöny sitten kun puolikkaan munkin ja vähän sipsejä, kun samassa tilanteessa ennen olis menny monta munkkia ja koko pussi sipsiä.

Paino tippuu pikkuhiljaa, vähän turhankin hitaasti, mutta se kuitenkin tippuu. haaveilen joka päivä lenkkeilystä ja muutenkin aktiivisemmasta elämästä. nimenomaan haaveilen, koska en koskaan saa aikaseks tehdä mitään muuta kun istua kotona ja vahtia syömisiäni. nyt tosin kysyin paria kaveria ens viikolla lenkille ja ne oli aika yllättyneitä siitä mutta iloisesti yllättyneitä, joten se taitaa sittenkin onnistua. en malta odottaa.

Kun nyt käyn jonkun toisen kanssa lenkillä ensin, ehkä rohkaistun käymään sitten jonkun ajan päästä ihan yksinkin lenkillä, ja voin aloittaa tän laihtumisen ihan tosissaan. en halua enää hautautua sohvan nurkkaan moneks kuukaudeks ja sitten herätä yhtäkkiä siihen kun onkin jo seuraava vuodenaika. tänä syksynä yritän ottaa ulkoilusta kaiken irti ja samoin talvella! voin vaan kuvitella miten hyvässä rantakunnossa oon sitten ens kesänä!

Oon tainnu löytää laihtumisen avaimen ainakin omalla kohdallani. ensin karsin lihan ruokavaliostani, mikä aiheutti sen etten voinu syödä oikeen mitään roskaruokaa. sitten aloin tarkkailemaan ruokailutottumuksiani ja huomasin syöväni vaan pari kertaa päivässä, mutta suuria annoksia, joten pilkoin annokset pienempiin ja nyt syön 3 tunnin välein jotain pientä. aamupala on kyllä tärkeä, ennen en syöny aamupalaa ollenkaan, mutta nyt kun oon alkanu syömään niitä, tuntuu että on enemmän virtaa päivällä. illallakaan ei enää tee mieli mättää naamaansa täyteen herkkuja kun muistaa syödä pitkin päivää pieniä annoksia, ja sillontällön joku pieni herkku on kyllä ihan paikallaan.

Yritän välttää sitä pakonomaisen laihdutukden ajattelutapaa, koska musta tuntuu että tälleen rennosti ottamalla tää toimii paljon paremmin. ehkä sitten kun oon tottunu lenkkeilemään, niin voin alkaa vähän patistamaan itteäni enemmän. tällä hetkellä kuitenkin keskityn nauttimaan siitä tunteesta minkä tää paremmin syöminen tuo tullessaan, vaikka en todellisuudessa syökkään tarpeeks, vaan liian vähän. kyllä sen väsymyksestä huomaa, mutta yritän puskea sen yli. järkeilen sen niin että mähän syön kuitenkin tuoreita kasviksia hamppareiden ja rasvasten pussiruokien sijaan, joten se on paremmin syömistä!

Pain gets bigger but I can't feel it

Vähän on ollu hiljasta täällä... Haluaisin kyllä kirjotella enemmänkin mutta kun ei keksi mitä kirjottaa niin se on vähän hankalaa. Pää lyö totaalisen tyhjää, ja ajatukset liikkuu lähinnä vaan kännissä tai muissa aineissa.

Mulla ei ole hajuakaan siitä, kuinka paljon oon laihtunu, mutta sen tiedän että oon laihtunu. JES! Tässä kuussa en oo syöny ollenkaan lihaa, enkä hirveesti mitään muutakaan nyt viimesen viikon aikana, koska on ollu niin hirveä migreeni päällä että ajatuskin ruuasta saa mun mahan vääntämään ittensä sellaseen solmuun että hyvä kun ei oksenna.

Halu laihtua kasvaa päivä päivältä. mitä enemmän laihdun, sitä enemmän haluan laihtua. Ehkä pääsen vihdoin siihen oravanpyörään kiinni, mistä oon haaveillu jo niin monta vuotta. Koitan pitää pään kylmänä ja olla ajattelematta koko asiaa, koska se on tullu huomattua että jos ajattelen sitä koko ajan, sillon ei onnistu ollenkaan. Enkä halua enää lisätä ollenkaan sisäiseen jumiutuneisuuteeni...

yritys numero 534645

eilen alotin taas laihdutusyrityksen... asiaa helpottaa se, ettei mulla ole mitään syömistä, eikä kyllä rahaakaan. äiti laittaa mulle tänään jonkun verran rahaa, mutta ostan sillä vaan tupakkaa, vessapaperia ja kissanruokaa. ehkä jotain juomista... en tiiä vielä. oon ollu toooosi kauan selvinpäin, joten jos rahaa jää, ostan joko viinaa tai kaljaa... ehkä. ruokaa en aio ostaa, tai jos ostan, korkeintaan hedelmiä. mulla on nutreja kaapissa, joita ryypiskelen pari-kolme päivässä. eilisestä paino on tippunu 400g.

viikonloppuna käyn varmaan taas porukoilla, missä tulee ongelma että miten oon syömättä. aion pestä mattoja ja ottaa sieltä kuntopyörän mukaan. en vaan tiiä mihin sen tungen kun tää mun kämppä on aika pieni... kai se johonkin mahtuu.

viime yönä nukuin niin huonosti että väsyttää vieläkin vaikka oon ollu jo monta tuntia hereillä... täytyy varmaan ryypätä hirveesti teetä ja kahvia niinkun eilenkin. tänää oon kyllä jo juonu 2 mukia teetä ja yhen kahvia. ei silti meinaa jaksaa tehä mitään. join yhen nutrinkin jossain välissä.

Tämä aamu alkaa kuumalla glögillä... ihan jees. ulkona on kylmä vaikka paistaakin aurinko. peilikuva näytti ihan siedettävältä, jos se nyt tämän painoisena on edes mahdollista.

kuuntelen musiikkia ja koitan keksiä mitä tänään tekisin. mikään ei huvita, mitään ei jaksa. musiikki pauhaa, en oo muuta tehnytkään kun kuunnellut musiikkia. jos olisin pirteämpi, voisin ehkä tanssia. nyt ei huvita. masentaa liikaa.

löysin kuvan itestäni jostain parin vuoden takaa... järkytyin miten laiha oon ollu. haluan siihen takasin. nopeasti. vituttaa olla läski.

ei mul muuta.

this sucks

oksetan itteäni. ei mitään hajua paljonko painan, mutta liikaa kuitenkin. haluan takasin syömisvammailuun, tätä hyvin syömistä on jatkunu jo liian kauan. jännästi tää asia tulee mieleen aina sillon kun on muutenkin elämä sekasin. viimeaikoina mua on masentanut. paljon. mikään ei oikeen tunnu auttavan, mutta jos keskittyisin taas olemaan syömättä kunnolla, ehkä se täyttäis mun pään ja ahdistus väistyis. ainakin toivottavasti.

hörpin vettä ja poltan tupakan toisensa perään. tuntuu tyhjältä. elämä siis. stressaan asioista vaihtelevasti. välillä melkein tärisen kun ajattelen asioita, välillä se ei tunnu missään, vaikka olenkin melkeinpä tuhoon tuomittu jos en tee parille asialle mitään.

mun on jo pitkään pitäny ottaa rauhallisesti, mutta en tiedä osaanko enää. jos saisin oman kämpän, voisin ehkä jopa onnistua ottamaan rauhallisesti. mutta siitä nyt on melkeinpä turha edes haaveilla, raha-asiat kusee sen verran pahasti. saa nähdä saanko edes kesäkuussa kämppää.

ahdistaa.