edistystä

En oo syöny lihaa nyt yli kahteen kuukauteen ja olo on ihan jees. eilinen oli aika vaikea päivä sen suhteen kun en ehtiny syödä aamupalaa ennen kun piti lähteä liikkeelle niin tuli ostettua kaikkea paskaa. tosin en syöny sitten kun puolikkaan munkin ja vähän sipsejä, kun samassa tilanteessa ennen olis menny monta munkkia ja koko pussi sipsiä.

Paino tippuu pikkuhiljaa, vähän turhankin hitaasti, mutta se kuitenkin tippuu. haaveilen joka päivä lenkkeilystä ja muutenkin aktiivisemmasta elämästä. nimenomaan haaveilen, koska en koskaan saa aikaseks tehdä mitään muuta kun istua kotona ja vahtia syömisiäni. nyt tosin kysyin paria kaveria ens viikolla lenkille ja ne oli aika yllättyneitä siitä mutta iloisesti yllättyneitä, joten se taitaa sittenkin onnistua. en malta odottaa.

Kun nyt käyn jonkun toisen kanssa lenkillä ensin, ehkä rohkaistun käymään sitten jonkun ajan päästä ihan yksinkin lenkillä, ja voin aloittaa tän laihtumisen ihan tosissaan. en halua enää hautautua sohvan nurkkaan moneks kuukaudeks ja sitten herätä yhtäkkiä siihen kun onkin jo seuraava vuodenaika. tänä syksynä yritän ottaa ulkoilusta kaiken irti ja samoin talvella! voin vaan kuvitella miten hyvässä rantakunnossa oon sitten ens kesänä!

Oon tainnu löytää laihtumisen avaimen ainakin omalla kohdallani. ensin karsin lihan ruokavaliostani, mikä aiheutti sen etten voinu syödä oikeen mitään roskaruokaa. sitten aloin tarkkailemaan ruokailutottumuksiani ja huomasin syöväni vaan pari kertaa päivässä, mutta suuria annoksia, joten pilkoin annokset pienempiin ja nyt syön 3 tunnin välein jotain pientä. aamupala on kyllä tärkeä, ennen en syöny aamupalaa ollenkaan, mutta nyt kun oon alkanu syömään niitä, tuntuu että on enemmän virtaa päivällä. illallakaan ei enää tee mieli mättää naamaansa täyteen herkkuja kun muistaa syödä pitkin päivää pieniä annoksia, ja sillontällön joku pieni herkku on kyllä ihan paikallaan.

Yritän välttää sitä pakonomaisen laihdutukden ajattelutapaa, koska musta tuntuu että tälleen rennosti ottamalla tää toimii paljon paremmin. ehkä sitten kun oon tottunu lenkkeilemään, niin voin alkaa vähän patistamaan itteäni enemmän. tällä hetkellä kuitenkin keskityn nauttimaan siitä tunteesta minkä tää paremmin syöminen tuo tullessaan, vaikka en todellisuudessa syökkään tarpeeks, vaan liian vähän. kyllä sen väsymyksestä huomaa, mutta yritän puskea sen yli. järkeilen sen niin että mähän syön kuitenkin tuoreita kasviksia hamppareiden ja rasvasten pussiruokien sijaan, joten se on paremmin syömistä!