Positiivisesti negatiivinen

Menkat on myöhässä... Muutaman viikon. Aloin jo panikoimaan että olisin paksuna, mutta tein testin kahtena päivänä peräkkäin ja negatiivista näytti. Olin helpottunut. Tässä vaiheessa lapsen saaminen ei olis mitenkään "kätevää". Tosin eihän se koskaan ole.

Oon ollu pettyny itteeni viimeaikoina. Oon varma että oon lihonu sen jälkeen kun maha alko toimimaan taas. Oon myös syöny ihan liikaa. Kaikkea turhaa paskaa. Tänään oon koittanu ottaa itteäni niskasta kiinni, ja oon onnistunukin ihan hyvin.. Mitä nyt tuhosin jäätelöpurkin lopun tuossa alkuillasta. Ajattelin että ainakin se on poissa mun kaapista.

Oon taistellu ruoan kanssa muutenkin. Kävin tänään kaupassa, mutta en osannu ostaa kun yhden kurkun ja zero limsoja. Tankkasin colaa oikeen antaumuksella, ja sen kyllä huomaa. Olo on vieläkin levoton vaikka oon touhunnu koko päivän. Pitäis alkaa rauhottumaan pikkuhiljaa, jos aion pitää kiinni mun unirytmistä. Tuntuu vaan tosi vaikealta.

Like sand in an hourglass...

Viimeaikoina mulla on ollu sellanen tunne ettei mulla ole enää kovin kauaa aikaa tässä elämässä... Mun pään sisällä olen jo kuoleman tuolla puolella. Ainoa asia, ankkuri, joka mua pitää tässä maailmassa, on mun hitaasti kuoliaaksi kituva ruumis.

Menin tiistaina lääkäriin, koska rintaan sattu enkä saanu henkeä kunnolla. Kävi ilmi, että mun rintaranka, eli melkolailla koko rintakehä, rintalastaa ja rustoja myöten on tulehtunu. Jos rustot menee lukkoon, menee rintakehä lukkoon, enkä saa enää henkeä.

Tää on kivuliasta niin henkisesti kun fyysisestikin, mutta tilanne on mikä on. Täytyy vaan odottaa ja kattoa mitä käy. Kuolema tulee kun on sen aika, mutta en vielä tiedä millon se on.

pffff....

Tänään oksettaa ja tekee mieli itkeä. Söin eilen ihan liikaa, tai ainakin tuntuu siltä. Söin kai yölläkin. Päätä särkee. Oon niin pettyny itteeni. Vihaan itteäni enemmän kun pitkään aikaan. Nukuin liian pitkään ja sekin vituttaa. Oon vieläkin väsyny. Oon liian väsyny edes ajattelemaan, ja liian vihanen itelleni mennäkseni vaa'alle. Se näyttää kuitenkin jotain ihan hirveetä.

x6,2

Paino tippuu ihan kivasti. Mahatauti on alkanu helpottaa, tosin nälkä alkaa pahenemaan. Oon nähny jo kahtena yönä peräkkäin unta syömisestä. Viime yönä heräsin 4 aikaan siihen että oli nälkä. Teki mieli ottaa pakastimesta leipää sulamaan, mutta päätin olla ottamatta. Herätessä vaa'an numero kiitti olemalla pienempi.

Mahaan sattuu, heikottaa ja on muutenkin huono olo. Mä tiedän että mun pitäis tosiaankin syödä enemmän kun kupillinen keittoa joka ilta. Pitäis taas opetella syömään edes päivällä. Mua vaan pelottaa että jos syön päivällä, menetän jotenkin kontrollin ja sitten syön vaan enemmän ja enemmän. Onneks en oo koskaan osannu syödä aamulla. Tosin lääkkeet korventaa mahaa ihan hirveästi kun ne ottaa tyhjään mahaan. Jostain syystä tänään maha on tavallista kipeämpi.

Aurinko paistaa ulkona. Tuntuu että pitäis olla pirteämpi tänään, mutta jotenkin vaan väsyttää.

The Wall

Sain sen verran aikaan että nousin ylös, otin thinspokansion välistä valmiiks leikatut silput ja osan valokuvista ja tein komeroon thinsposeinän. Sen merkitys vaan korostui kun sain puhelun eräältä ihmiseltä, joka on taipuvainen uhriutumiseen ja muiden syyttelyyn, ja sain sieltä niskaani täyslaidallisen sitä itteään... Noh, mitä alemmas mun itsetunto polkeutuu, sitä vähemmän haluan syödä ja sitä enemmän haluan laihtua.

Jotainkymmentä7,2

Mua ahdistaa. Heti aamusta ahdistaa. Paino on laskenu... paljon. Oon ollu 1½ viikkoa jossain ihme mahataudissa, kaikki menee edelleen suoraan läpi. En ole myöskään syöny juuri mitään. Taidan jatkaa näillä linjoilla. Ei ruokaa ennen iltaa, ja sillonkin vaan vähän. Saan edes jotain lohtua pienenevästä peilikuvasta ja laskevasta numerosta vaa'an näytössä. Toisaalta se lohtu häviää aika nopeasti aamun ensimmäisen tunnin jälkeen.

Musta ei ole ollu oikeen mihinkään viimeaikoina. Oon saanu vaan pestyä pyykkiä. Tänään pitäis käydä kaupassa. En vaan yhtään tiedä mitä mun pitäis ostaa. Olis kai tehtävä lista... Mun aivot ei toimi kunnolla, saa nähdä kauanko yhden kauppalistan tekemiseen menee...

And the switch is flipped... again.

Mulla ei ollu 7 viikkoon terapiaa. Sillä aikaa mun itsetunto on pikkuhiljaa taas romuttunut, ja kaiken huipuksi oon ollu mahataudissa jo yli viikon. Paino on pudonnu, tai niin ainakin vaaka väittää. En vaan näe sitä yhtään. Tänään pitkästä aikaa itkin peilin edessä. En ole syöny tänään mitään... Kävin kaupassa suht shokissa, niinkun nykyään aina. Viimeks sain järkyttävän paniikkikohtauksen heti kun pääsin kaupan ovesta ulos. Tänään kaupan jälkeen vaan ahdisti. Äkkiä tavarat kaappiin, laskin kalorit, hoidin elukat ja ei muuta kun sänkyyn ja videot pyörimään. Ostin pienen pussin juustoraastetta, paketin pinaattilettuja ja kurkkumajoneesia. Nyt vaan kaduttaa, ei olis pitäny ostaa mitään niistä.

Musta tuntuu etten ansaitse yhtään ruokaa. Tää mahatauti helpottaa oloa edes vähän, kun tietää että kaikki menee vaan suoraan läpi, mutta silti kaikki on ihan liikaa. Mä en kestä olla yhteydessä ihmisiin, en jaksa ajatella muiden asioita tai leikkiä olevani kiinnostunut muista ihmisistä. Miten mä edes voisin ajatella jotain muuta ihmistä, kun omissakin asioissa on ihan liikaa.

Näin hoitajaani pitkästä aikaa perjantaina. Se huomas selvästi että kaikki ei ole hyvin, mutta kun se kysy, mihin pitäis nyt keskittyä, en osannu sanoa oikeen mitään. Mulla ei ole enää oikeen mitään hajua edes siitä kuka olen tai mitä haluan ylipäätään minkään suhteen, tiedän vaan että haluan laihtua mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti. Oon unohtanut kaikki omat neuvoni siitä, mitä ei kannata tehdä. Syön kyllä edelleen paljon lääkkeitä ja lisäravinteita, oikeastaan nykyään vielä enemmän ja paljon vahvempia kun ennen... Mulle on tullu paljon kipuja oikeastaan kaikkialle. Melkein koko tän vuoden oon joutunu syömään järkyttäviä määriä särkylääkkeitä ja lihasrelaksantteja. Mulla oli pyörätuolikin jonkun aikaa. Tarviisin sitä vieläkin, mutta TK halus sen välttämättä takasin...

Henkisille ja fyysisille kivuille ei näy loppua, joten ei taida olla ihmekään että taas tämä eräs tietty häiriö alkaa ottaa elämää hallintaansa... Ja mä olen liian väsynyt edes yrittämään vastustaa sitä. Aion tehdä thinsposeinän komeroon. Mun vaakakin on siellä. Oon tosin vaan muutaman kerran uskaltanu nousta sille. Viimeisin luku oli pettymys, joten nyt on vaan odotettava että paino laskee taas. Jospa pystyisin taas jonkun ajan päästä nousemaan vaa'alle mittaamaan arvottomuuttani.