Mä yritän...

Mä yritän löytää jotain syytä jatkaa elämää. Oon välillä löytäny sen eläimistä, mutta tänään tuli ensimmäistä kertaa aikoihin itsemurha-ajatuksia semi-vakavalla asteella. Mä yritän pitää itteni ja lemmikkini hengissä. En ole vielä luovuttanut, mutta tää alkaa ottaa liian koville yksin. Mä olen kaikessa yksin...

Who knows...

https://www.youtube.com/watch?v=hzqFmXZ8tOE&list=RDbm3zhgsqr8I&index=5

Kärsien olen hiljaa

Mä oon vieläkin ihan shokissa Tanelin kuolemasta.. Sen jälkeen on kuollu 5 muutakin, tällä hetkellä yks taistelee hengestään ellei ole jo kuollu...

Ylilääkäri ja muut hoitoihmiset on sitä mieltä, että mun kannattaa vaan poltella pilveä, kun ei ne tiedä miten mua vois edes auttaa. Ne tietää, että mun kroppa on niin sairas, että koko loppuelämän ajan oon tuskissani, ja se kipu vaan pahenee... Mä olen selvinny vaikka minkälaisesta tämän vuoden puolella, että en olis selvinny hengissä ilman pilveä. Se auttaa kipuihin ja ahdistukseen.. Se on mulle nyt lääkettä. Naapureitakaan ei haittaa vaikka takapihalla polttelen, viimeks tuli juttelemaan jopa :D Mä hommasin kanin, koira on aikalailla aina mukana.

Oon ollu tosi masentunu ja yksinäinen, mutta onneks nyt oon alkanu taas nähdä ihmisiä. En siti tiedä, onko mulla edes siedettävä olo. Mä taidan vaan polttaa itteäni loppuun tajuamattani. Mä revin ihoani. Sille on nimikin, Dermatillomania. Pakko-oire. Mulla se on pahana, vaikka hoitaja ei sitä huomaakaan tai halua myöntää.

Oon vaan niin väsyny tähän elämään... Pilvessä oleminen on elintärkeää tällä hetkellä. Ajatuset on ollu pahoja viime aikoina. Vihaan eniten itteäni, ja sitten taas en.

Medication

T on kuollu... masentaa ja oon lihonu, mikä tekee kaikesta kamalampaa...

psykoosi

Oon nyt alle 2 viikon sisään ollu 2 kertaa psykoosissa. Uus lääke lopetettiin, mutta mun tekis mieli alottaa se uudestaan... Oon vaan vieläkin sen verran sekasin päästäni, etten uskalla vielä alottaa ainakaan. Mun paino heittelee suunnilleen yhtä paljon kun mun ajatukset.

Sivuvaikutus: Syömishäiriö

Mun masennuslääkettä on nyt vaihdettu. Ensimmäiset tuskalliset päivät alkaa olla takanapäin, tai ainakin toivon niin. Nukkumisen kanssa on vaikeuksia, samaten syömisen. Mun käy koko ajan vaikeammaks syödä. Se johtuu tuosta uudesta lääkkeestä. Mikään ei maistu. Mikään ei maistu edes samalle kun ennen. Kaikki on vaan samaa mössöä. Mun ei tee mieli syödä edes suklaajäätelöä.

Välillä on pakko syödä jotain, ja se kaikki tuntuu pakotukselta. Juon nykyään aamusta alkuiltaan teetä ja/ tai light colaa, että jaksaisin touhuta jotain. Tämä päivä on menny siivoillessa. Vieläkään ei ole tarpeeks siistiä, mutta oon päättäny, että kun saan viimeset pyykit kuivamaan, lopetan. Jääpähän huomisellekin jotain tekemistä.

Mä en tykkää olla paikallani. Mun tekee koko ajan mieli tehdä jotain, lähteä johonkin, järjestellä jotain... Mitä tahansa, ettei tarviis olla paikallaan koko ajan.

Mun pitäis varmaan miettiä, mitä aion nyt alkaa syömään. Jäätelö, jugurtti, leipä ja ranskalaiset tuntuu menevän alas vaikkei mitään teekään mieli. Pitäis ehkä miettiä, alanko käymään vaa'allakin vai annanko senkin vaan olla rauhassa. En ole käyny vaa'alla aikoihin. Mulla ei ole mitään hajua, paljonko painan. Niin kauan kun vaatteet sopii pääälle, kaikki on ok, mutta mitä isommilta vaatteet tuntuu, sitä parempi olokin.

Välillä tekee mieli vaan hakata päätään seinään...

Liikkunut, silti lihonut

Kävin tänään kaupassa, eli pidin farkkuja jalassa. Ne ei ollut enää niin isot päällä kun viimeks. Oon siis lihonut. Käyn koiran kanssa lenkillä monta kertaa päivässä, mutta oon silti onnistunu lihomaan. Mua inhottaa. Eikä pelkkä lihominen, vaan se, että ostin kaupasta kaikkea muuta, kun mitä piti ostaa. Ostin suklaata, jätskiä ja sipsejä. Söin vähän sipsejä, mutta lopetin aika pian. Söin vähän valkosuklaatakin. En kestäny syödä sitäkään paljoa. Mä en halua lihoa enää yhtään, haluan laihtua taas. Mitä enemmän lihon, sitä enemmän inhoan itteäni.

Oon alkanu juomaan teetä. Parissa päivässä oon saanu aikaan enemmän kun kuukauden aikana. Sokeria pitäis koittaa välttää, mutta siitä on tullu aikalailla välttämätöntä teen kanssa, ainakin aamusin. Muuten mua heikottaa niin että meinaan pyörtyä aamun ekalla lenkillä.

Mun lääkitystä ollaan vaihtamassa pikkuhiljaa. Sertralin jää pikkuhiljaa pois ja tilalle tulee uus lääke, minkä nimeä en jaksa muistaa. Torstaina pitäis ottaa ensimmäinen uus lääke. Oon ollu masentunu jo pidemmän aikaa, mutta tän lääkemuutoksen takia mua ahdistaa entistä enemmän. Mä tiedän että uuden läkkeen myötä tulee se uuden lääkkeen helvetti, millon kaikki pahat olot vaan pahenee, eikä loppua tunnu tulevan, vaikka tiedän että se helpottaa, tai ainakin pitäis helpottaa... Mun kohdalla melkein kaikki vaihtoehdot on jo käyty läpi, eikä ole kovin montaa, mitkä mulle sopis. Nyt vaan toivon että tuosta uudesta ei tule pahoja sivuoireita. Tosin painonlasku olis tervetullut sivuoire...

Oon ollu henkisesti jumissa jo pitemmän aikaa. En ole saanu puhuttua mitään, enkä ole saanu kirjotettua edes päiväkirjaan. Oon kuitenkin yrittäny, vaikken olekaan saanu mitään merkityksellistä ylös. Olin monta viikkoa ilman terapiaa, viime viikolla oli, ja tälläkin viikolla pitäis olla. Mulla on ollu äärimmäisen väkivaltaisia mielitekoja, mutta oon kuitenkin saanu pidettyä itteni sen verran aisoissa, että en ole tappanu ketään, enkä ole satuttanu itteänikään.

Mun pään sisällä pyörii pyörremyrsky, jolta en saa rauhaa edes unissani, vaikka ne olis kuinka kotoisan ja mukavan tuntuisia. Muutama päivä sitten, ja oikeastaan vielä eilenkin, mä en tiennyt, miks olen hengissä, miksen vaan tapa itteäni jo. Mikä mua estäis.. Nyt millään olemassaoloon liittyvillä kysymyksillä ei tunnu olevan enää väliä. Menen vaan päivä kerrallaan. Loputonta toistoa päivästä toiseen, ilman päämäärää tai mitään, minkä kokisin jotenkin erityisen merkitykselliseksi. Edes halu laihtua ei ole niin vahva, että jaksaisin sen eteen tehdä enempää kun nyt teen. Mä kuitenkin käyn lenkillä koiran kanssa monta kertaa päivässä... Mun pitäis vaan syödä vähemmän ja parempaa ruokaa. Ehkä, jos teen kauppalistan valmiiks torstaita varten, ostaisin välillä jotain muutakin kun tyhjiä kaloreita, jotka muuttuu inhottavaks läskiks mun sisällä.

Alan inhota syömistä ja ruokaa ylipäätään...