maanantai 14. toukokuuta 2018

Kärsien olen hiljaa

Mä oon vieläkin ihan shokissa Tanelin kuolemasta.. Sen jälkeen on kuollu 5 muutakin, tällä hetkellä yks taistelee hengestään ellei ole jo kuollu...

Ylilääkäri ja muut hoitoihmiset on sitä mieltä, että mun kannattaa vaan poltella pilveä, kun ei ne tiedä miten mua vois edes auttaa. Ne tietää, että mun kroppa on niin sairas, että koko loppuelämän ajan oon tuskissani, ja se kipu vaan pahenee... Mä olen selvinny vaikka minkälaisesta tämän vuoden puolella, että en olis selvinny hengissä ilman pilveä. Se auttaa kipuihin ja ahdistukseen.. Se on mulle nyt lääkettä. Naapureitakaan ei haittaa vaikka takapihalla polttelen, viimeks tuli juttelemaan jopa :D Mä hommasin kanin, koira on aikalailla aina mukana.

Oon ollu tosi masentunu ja yksinäinen, mutta onneks nyt oon alkanu taas nähdä ihmisiä. En siti tiedä, onko mulla edes siedettävä olo. Mä taidan vaan polttaa itteäni loppuun tajuamattani. Mä revin ihoani. Sille on nimikin, Dermatillomania. Pakko-oire. Mulla se on pahana, vaikka hoitaja ei sitä huomaakaan tai halua myöntää.

Oon vaan niin väsyny tähän elämään... Pilvessä oleminen on elintärkeää tällä hetkellä. Ajatuset on ollu pahoja viime aikoina. Vihaan eniten itteäni, ja sitten taas en.

Medication

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti