Jopa hyvä terapia

Mulla oli just jopa hyvä terapia, sain vihdoinkin sanottua kaikki tärkeimmät asiat mitä mun on ollu koko vuoden vaikea sanoa. Heti kun ajatukset alko harhailemaan tunteiden suuntaan, vaihdoin puheenaihetta lääkitykseen, ja siihen, että mun pitäis päästä juttelemaan psykiatrilleni..

Hoitaja kysyi, oonko ollu tekemisissä perheeni kanssa. Sanoin että en, mutta tänään lähen äitin kanssa kaupoille, kun pitää käydä laittamassa rahaa tilille että saa tilauksen tehtyä, ja vietyä pullot, koska muuten mulla on vaan 4e. Toivottavasti kirppiksellä on menny jotain kaupaks, saisin ehkä ostettua ruokaakin...

Mua suoraan sanottuna ahdistaa ihan vitusti, ja ärsyttää se, että mulla on aina rahat niin vähissä. Mulla menee joka kuukausi noin 150-160e pelkästään eläinten ruokiin ja kuivikkeisiin. Mutta en valita. Mä kuitenkin paljon mieluummin touhuan eläinten kanssa joka päivä, kun makaan yksin koomassa sängyn pohjalla. Myös se helpottaa oloa, kun polttelen sauhuja aina kun tarvii. Sen avulla raskainkin päivä voi muuttua hetkittäin erittäin kauniiksi ja inspiroivaksi.

Mä olen alkanu keräilemään keppejä ja kiviä tuolta pihalta, lähinnä takapihan metsästä ja hiekkatien varrelta. Mä en edes tiedä vielä, mitä teen niillä kaikilla, mutta suuri osa niistä on juuria, joissa on niin hienoja muotoja, etten vaan voinu jättää niitä tuonne polulle potkittavaksi. Oon kerännyt ainoastaan kuolleita oksia ja juuria. Oon jopa laittanu osan akvaarioon koristeeksi. Kiviä kerään kukkapenkkien vierille ja eläinten hautojen päälle. Tuleekin taas yksi kaveri käymään, joka tarvii haudat 2 kissalle ja 2 marsulle. Hän on eläintenhoitaja, ja ihmiset on sitä pyytäny "hätälopettamaan" eläimiä, mutta kaupungissa ei ole oikeen hautapaikkoja, niin mä tarjoan sitten nätin hautapaikan kaikille eläimille mitä ihmiset pyytää mun kaveria hautaamaan. Osa senkin eläimistä on haudattu tänne mun luo. Viimeks sinä päivänä, kun kuulin että Taneli on kuollu. Sinä päivänä haudan kaivaminen routaiseen hiekkaan oli tosi terapeuttista. Se oli samalla vähän kuin hyvästit Tanelille sekä sillon haudatuille eläimille, joista osa oli jossain vaiheessa minun. Luovuin, kun kävi liian raskaaks asiat, ja erinäisistä syistä kuolivat itsekseen ja pupu oli saanut kohtauksen, eli sekin oli hätälopetettu.. Kuulostaa eläinten massamurhalta, mutta sitä se ei todellakaan ole. Kyseinen kaveri on todella hyvä eläintenhoitaja, osaa hommansa ja rakastaa eläimiä. Se itkien soitti mulle siitä mun entisestä, sille antamastani pupustakin. Kumpikin ollaan aikalailla samaa mieltä siitä, missä vaiheessa kärsivä eläin on lopetettava, ja se kun on lopettanu lehmiä ja hevosiakin, niin se osaa hoitaa homman oikein ja nopeasti, ettei eläin kidu. Kenellekään muulle en olis edes antanu mun marsuja ja edellistä kania. :)