Pessimisti ei koskaan pety

Viimepäivät on ollut yhtä helvettiä. Mikään ei mene niinkun pitää, kaikki asiat kusee. Soitin hoitajalle, soitin lääkärille, ei mitään apua. Eilen sain jonkun psykoosikohtauksen ja ilmeisesti huusin, itkin ja hakkasin itteäni suihkussa vaatteet päällä. Kuulin ääniä, vasemman korvan takana tuntuu ja kuuluu joku paha. Lääkäri sanoi että se vaan kuuluu mun sairauteen... Kun edes vittu tietäisivät mikä se sairaus on!! Sanoi myös että pitää vaan kestää. Jos ei kestä niin sitten osastolle. Ja sinne mä en mene enää ikinä. Niin hirveä paikka että ei mitään rajaa. Oon niin väsyny tähän paskaan...

I'm back

Siitä on pitkä aika kun kirjotin tänne viimeksi. Monta kuukautta, ehkä yli vuosi, en jaksa enkä voi muistaa. Palasin tänne, koska mulla ei ole ketään kenelle puhua. Mä olen niin yksinäinen, mutta en koskaan yksin. Oon ollut JK:n kanssa yhdessä kohta 9 kuukautta. 9 sekavaa, vaikeaa kuukautta. Tammikuussa pääsin jo niin lähelle kuolemaa, että näin kuolleita läheisiä ympärilläni, maatessani eteisen lattialla, kykenemättömänä liikkumaan liiallisen alkoholin ja lääkepurkillisen nieltyäni. Ambulanssi tuli ja vei sairaalaan. Seuraavana aamuna siirsivät psykiatriselle osastolle, missä raivostuin, karjuin hoitajille ja lääkärille. Pääsin pois sieltä heti raivottuani. Takaisin kotiin, yksinäisyyteen. Tähän tukahduttavaan sumuun, joka on elämäni.

Ja tässä sitä taas ollaan. Väsyneenä, turhautuneena, masentuneena, umpikujassa. Kaikki on muuttunut, mutta silti kaikki on edelleen samaa. Tuttua, turvallista kärsimystä.

Mä olen niin väsynyt...

...Minä.

Flunssaa

Oon ollu koko viikon flunssan kourissa. Kuumetta tuo ei ole nostanut, mutta voimat on ihan lopussa ja oon yskinyt niin paljon että kylkiin ja mahaan sattuu. Yks yö ja päivä meni oksennellessa yskän takia. Paino on tippunu jotain pari kiloa tällä viikolla kun ei ruoka maistu. Enkä oikeen ole osannu ostaa mitään syömistäkään itelleni. Tuntuu että kaikki on niin kallista etten ansaitse, rahat on tiukilla, pakko yrittää säästää. Enkä mä oikeastikkaan halua mitään syötävää. Litkin light colaa vaan aamusta iltaan.

Oon rakastunut Nuuskuun. Ja se muhun. Kumpikin ollaan sitä mieltä että yhdessä jatketaan loppuun asti. Musta tuntuu että tää oli kohtalo.

Vähän on siis sekava olo, oon onnellinen mutta syöminen ei oikeen onnistu.

suicide

Yritin tappaa itteni lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.. Söin noin 30kpl 20mg tenoxia ja 40-50 lorazepamia viinan kanssa. Makasin mahallani lattialla kun ambulanssi tuli.. Ite en olis sitä halunnut, mutta kaverit soitti kun laitoin jäähyväisviestin. Olin yön keskussairaalassa tiputuksessa, sunnuntaiaamuna siirsivät psykiatriselle osastolle jossa sain raivokohtauksen ja onnistuin puhumaan itteni ulos. Oon ollut siitä lähtien kotona. Vasta tänään oon siinä kunnossa että jaksan edes mitään kirjottaa... Vituttaa kun ihmiset kyselee koko ajan miten voin. Haluan olla rauhassa.

Mutta niin, ajattelin vaan teillekin ilmottaa..

Time out

Mä en enää tunne yhteyttä siihen ajatusmaailmaan missä oon koko elämäni ollut, joten lopetan tän blogin pyörittämisen... Ainakin määrittelemättömäksi ajaksi.

Kiitos kaikille lukijoille, mä toivon että löydätte rauhan omista ongelmistanne ja paranette. <3

-3,6kg

Tuon verran on paino tippunut.. Uskomatonta. Se ei ollukkaan noussu, vaan tippunu. Huhhuh. Noh, samaan suuntaan täytyy jatkaa.

12221

Tuon verran on tätä blogia kurkisteltu..

Valvoin viime yönä aamu 8 asti, nukuin johonkin 14-15 asti. Aivot ehti buutata itsensä uudelleen unen aikana. Tänään on ollu ihan eri fiilis.

Oon päättänyt asioita. Miettinyt monta tuntia hiljaisuudessa.

Mä taidan ottaa lomaa terapiasta.

Paino on noussut tässä 4 viikon aikana vaan kilon. Ihan hyvin. Suunta alaspäin.