Hungerpains

Jes! Mä tiesin että tänään se tapahtuu, eli nälkä tulee. Ihana tunne. Kohta ois taas ruoka-aika, mitähän sitä söis... Oon tänää juonu ½l colaa ja 4 kuppia teetä, ilman sokeria tietty. Ja oon syöny aamulla puuron ja ekana ruokana salaattia.

Tein muuten eilen itelleni sellasen rannekkeen joka on valko-vihreä, se on sitä varten että kun näen sen niin se muistuttaa pysymään kurissa syömisen kannalta. Vähän niinkun ana-ranneke tai jotain.

Oon jo tehny kaiken mitä eilen listasin tehtäväks, nyt tuli tylsyys. Lapsetkin lähti äsken ja niistäkään ei ollu hirveesti apua liikunnallisessa mielessä, aika meni siihen kun laitoin niille videoita pyörimään koneelta ja pienimmän kanssa rakentelin geomageilla lattialla. Vois lähteä ulos mutta ilman seuraa se on aika tylsää. Tosin jos puhuis puhelimessa koko ajan nii ois seuraa. Ei mulla kyllä ole ees talvitakkia mukana kun lähin tänne porukoille huppari päällä...

Kohta ois tosiaan se ruoka-aika... mua nyt jotenkin ahdistaa ja ei ahdista samaan aikaan... Haluan syödä ja en halua. Ekan ruuan aikaan ei ollu ollenkaan nälkä kun se aamupala oli puuroa joka täytti niin pitkäks aikaa mutta kun söin vaan salaattia, nyt on sitten nälkä. Ja taas pitäis syödä.

Jotenkin tuntuu epätoivoselta alottaa laihduttaminen tän painosena, tuntuu etten ikinä pääse samoihin mittoihin kun nuo tytöt noissa ihanissa, ihanissa kuvissa. Tuntuu että siinä kuluu ikuisuus. Tuntuu että mä syön siltikin liikaa, vaikka normaalit ihmiset syökin enemmän kun minä nyt. Tää on sitä laihduttamisen tuskaa joka on vaan kestettävä. Täytyy vaan opetella olemaan samalla kunnianhimoinen ja kärsivällinen. Ei ne tulokset hetkessä synny. Vaikka käyttäiskin laksoja (jotka ei nyt toiminu, tuli vaan maha kipeeks ja heräsin siihen kipuun aamuyöllä)