Tänään mä olen väsynyt. Ihan hirveän väsynyt. Oon silti jaksanu hoitaa elukat. Mun tekee vaan mieli nukkua, vaikka tiedän, ettei se auta tähän väsymykseen. Oon yrittäny juoda teetä, toinen pussi, toinen pannullinen menossa.
Masentaa. Ei edes huvita tehdä mitään, vaikka nukuinkin hyvin. En nähnyt painajaisia, mutta välillä unissakin ahdisti. Sekavia unia. Mä olen ihastunut, mutta edes se ei nyt helpota oloa. Sekin tuntuu turhalta, tuhoon tuomitulta, vaikka mitään ei ole edes tapahtunut.
Kaikki tuntuu toivottomalta. Painokin on noussut, ihan oikeasti noussut. Sekin ahdistaa. Kalat on sairaita, ja lääke tuntuu vaan tappavan niitä lisää. Kaikki mitä teen, tuntuu turhalta.
Rahatilanne on surkea. Tavallista surkeampi. Oon jo kuukausia syöny lahjoitusruokaa, rahat menee laskuihin, lääkkeisiin, elukoihin ja tupakkaan. Silti velka vanhemmille vaan kasvaa. Äiti on ostanu mulle lääkkeitä, kun ei mulla ole ollu varaa ostaa edes niitä. Oon joutunu sinnittelemään ilman rauhottavia, koska mulla ei ole varaa ostaa niitäkään. Oon opetellu huijaamaan itteäni lääkkeitä ottaessani. Otan kaikenlaisia pillereitä käteen tai lääkekippoon, otan rauhottavan sormiini, vilkaisen kuppiin ja tiputan sen rauhottavan takasin dosettiin. Se on jopa onnistunukkin ihan hyvin. En vaan tiedä, johtuuko mun rauhottuminen sen jälkeen noista muista lääkkeistä mitkä otan. Panacod, Sirdalud ym tekee väsyneeks ja rauhalliseks, niin en ole ottanu Rivatrilia.
10 päivää luuston gammakuvaukseen. Ahdistaa sekin jo etukäteen. Oon alkanu pelkäämään näitä kipuja. En tiedä edes, miksi. Oon kai vaan niin väsyny olemaan koko ajan tuskissani. Oon väsyny syömään Panacodia. Joudun syömään sitä ihan liikaa, ja oonkin varmaan koukussa siihen. Toivottavasti sen kuvauksen jälkeen saan jotain muuta kipulääkettä kun opiaatteja... Mutta tuskin saan. Edes Arcoxia ei auta, vaikka sen pitäis tehota tällasiin mysteerikipuihin.
Mä haluaisin niin olla pirteä ja ilman kipuja, että jaksaisin tehdä jotain, käydä vaikka ulkona kävelemässä, mutta ei. Mä en kipujen takia pysty, enkä lääkityksen ja masennuksen takia jaksa. Mun psykiatrikaan ei osaa auttaa, sen ainoa vaihtoehto tällä hetkellä olis lähettää mut osastolle, mutta se kyllä tietää että mua ei sinne elävänä saa. Mä haluan vaan olla rauhassa kotona mun perheen, eli eläinten kanssa. Ne on mulle kaikki kaikessa. Mun elämän päivittäinen, jatkuva, pysyvä asia. Vaikka tiedänkin että nuo kaikki todennäköisesti kuolee ennen minua. Vanhimmat kissat on jo 9 vuotiaita, alkaa näkyä jo että ikä alkaa painaa. Ne ei jaksa enää kiipeillä, hyppiä tai leikkiä. Ainoa paikka mihin ne kiipeää mielellään, on saunan lauteet, jos sauna on päällä. Ne tuntuu etsivän aina lämpimimmän paikan missä levätä. Alan kai jo alitajunnassani valmisautumaan siihen, että ne ei kauaa enää ole mun kanssa täällä. Vaikka en osaa kuvitella elämää ilman niitä, ne on kuitenkin ollut mun kanssa 9 vuotta.
lauantai 18. helmikuuta 2017
sunnuntai 12. helmikuuta 2017
52
Tein tuossa pari päivää sitten masennustestin, ja vastauksena oli 52 pistettä, vaikea masennus. Mun hoitaja on lomalla ens kuun loppuun asti.. Ahdistaa. Oon viimeaikoina painiskellu surun kanssa. Useammankin asian, ihmisen ja eläimen kohdalla. En ole vieläkään osannu käsitellä mun ystävän kuolemaa, vaikka siitä on jo muutama kuukausi. Oon jutellu sillontällön sen isän kanssa, mikä on tuntunu jotenkin lohdulliselta ja samalla hirveän surulliselta.
Mun lemppari kultakala kuoli eilen. Muitakin kaloja on kuollu ihan hirveästi, ihan liikaa. Eilinen päivä oli ihan hirveä. Tänään oon sitten juonu ihan hirveästi teetä ja saanu jopa jotain aikaankin. Silti sisuksia kaivaa tyhjä ja surullinen tunne.
Oon painiskellu myös kipujen kanssa. Varsinkin selkä on ollu ihan hirveän kipeä. Oon joutunu syömään järjettömiä määriä vahvoja särkylääkkeitä jo pitkän aikaa, koska lääkärit ei ole saanu selville mistä mun nivelkivut johtuu. Tän kuun viimenen päivä olis mentävä sädesairaalaan luuston gammakuvauksiin, eli käytännössä mun suoneen laitetaan radioaktiivista ainetta, sitten pitää odottaa muutama tunti, että se menee luihin asti, ja sitten kuvataan, mikä kestää vähintään 45min. Vähemmästäkin ahdistaa, mutta pakko sekin on käydä läpi.. Oon jääny koukkuun noihin särkylääkkeisiin. Ei kukaan voi syödä viikkokaupalla opiaatteja melkeinpä maksimiannoksella, ilman että niihin jää koukkuun. Mua inhottaa ajatuskin siitä että oon koukussa niihin, mutta tällä hetkellä ei voi mitään, pakko niitä on syödä kun ei mikään muu auta. Ilman noita lääkkeitä olisin ihan rampa, ja joutuisin jatkuvasti käyttämään tuota pyörätuolia. Nyt oon pärjänny ihan ok ilmankin, mutta on otettava rauhallisesti ja oltava rasittamatta itteään liikaa.
Mun unet kärsii näiden kipujen takia. Herään vähintään kerran yössä selkäkipuihin, ja useimpina öinä herään hammaskipuihinkin. Siihenkään en ole saanu vielä "tyhjentävää" vastausta, että mistä sekin johtuu. Lihasjumeista kuulemma, mutta mä vähän kyllä epäilen. Ei se voi johtua lihasjumeista, että hampaisiin iskee viiltävä kipu jos tökkää vahingossa kynnellä ihan ikenen viereen, hampaaseen... Mihin tahansa hampaaseen! Sen on pakko olla joku muu vaiva. Ientulehduskaan ei sitä selitä. Oon kyllä harjannu hampaitani enemmän viimeaikoina, joka ilta vähintään on pestävä hampaat, koska muuten herään parin tunnin päästä huutaen siihen että hampaat tuntuu siltä että koko suuhun olis lyöty lekalla.
Paino on tippunu jonkun verran. Äiti on huomannu että painoa on lähteny, oon itekkin huomannu että oon laihtunu, vanhat vaatteet mahtuu taas päälle ja välillä näkyy rintakehän luut solisluiden alla, mutta vaan heikosti. En ole vähään aikaan uskaltanu nousta vaa'alle, koska oon alkanu taas syömään enemmän. En mä kuitenkaan ole voinu LIHOA lihoa, se on vaan pään sisällä. Saattaahan se olla että paino onkin vähän taas noussu, mutta niinhän siinä käy kun syö vähän enemmän kun kaks leipää päivässä. Haluan edelleen laihtua, mutta aion kyllä myös syödä niin normaalisti kun voin. Hyvinvointi on laitettava tällä hetkellä etusijalle.
Tänään on ollu rintakipuja, mutta en tiedä johtuuko se liiasta kofeiinista vai siitä, etten ole nyt kolmeen päivään syöny kaliumia. Jätin sen pois, koska mulle tuli outoja oloja, mikä sai mut pelkäämään että nyt kun oon taas syöny enemmän, mulle olis kertyny liikaa kaliumia elimistöön. Täytyy huomenna varmaan taas ottaa sitä, ja jatkaa vaikka niinkun alkuun söin sitä, eli joka toinen päivä. Syön kuitenkin aika paljon kasviksia nyt kun syön taas. Kaikessa mun ruuassa on jotain kasviksia.
Mun lemppari kultakala kuoli eilen. Muitakin kaloja on kuollu ihan hirveästi, ihan liikaa. Eilinen päivä oli ihan hirveä. Tänään oon sitten juonu ihan hirveästi teetä ja saanu jopa jotain aikaankin. Silti sisuksia kaivaa tyhjä ja surullinen tunne.
Oon painiskellu myös kipujen kanssa. Varsinkin selkä on ollu ihan hirveän kipeä. Oon joutunu syömään järjettömiä määriä vahvoja särkylääkkeitä jo pitkän aikaa, koska lääkärit ei ole saanu selville mistä mun nivelkivut johtuu. Tän kuun viimenen päivä olis mentävä sädesairaalaan luuston gammakuvauksiin, eli käytännössä mun suoneen laitetaan radioaktiivista ainetta, sitten pitää odottaa muutama tunti, että se menee luihin asti, ja sitten kuvataan, mikä kestää vähintään 45min. Vähemmästäkin ahdistaa, mutta pakko sekin on käydä läpi.. Oon jääny koukkuun noihin särkylääkkeisiin. Ei kukaan voi syödä viikkokaupalla opiaatteja melkeinpä maksimiannoksella, ilman että niihin jää koukkuun. Mua inhottaa ajatuskin siitä että oon koukussa niihin, mutta tällä hetkellä ei voi mitään, pakko niitä on syödä kun ei mikään muu auta. Ilman noita lääkkeitä olisin ihan rampa, ja joutuisin jatkuvasti käyttämään tuota pyörätuolia. Nyt oon pärjänny ihan ok ilmankin, mutta on otettava rauhallisesti ja oltava rasittamatta itteään liikaa.
Mun unet kärsii näiden kipujen takia. Herään vähintään kerran yössä selkäkipuihin, ja useimpina öinä herään hammaskipuihinkin. Siihenkään en ole saanu vielä "tyhjentävää" vastausta, että mistä sekin johtuu. Lihasjumeista kuulemma, mutta mä vähän kyllä epäilen. Ei se voi johtua lihasjumeista, että hampaisiin iskee viiltävä kipu jos tökkää vahingossa kynnellä ihan ikenen viereen, hampaaseen... Mihin tahansa hampaaseen! Sen on pakko olla joku muu vaiva. Ientulehduskaan ei sitä selitä. Oon kyllä harjannu hampaitani enemmän viimeaikoina, joka ilta vähintään on pestävä hampaat, koska muuten herään parin tunnin päästä huutaen siihen että hampaat tuntuu siltä että koko suuhun olis lyöty lekalla.
Paino on tippunu jonkun verran. Äiti on huomannu että painoa on lähteny, oon itekkin huomannu että oon laihtunu, vanhat vaatteet mahtuu taas päälle ja välillä näkyy rintakehän luut solisluiden alla, mutta vaan heikosti. En ole vähään aikaan uskaltanu nousta vaa'alle, koska oon alkanu taas syömään enemmän. En mä kuitenkaan ole voinu LIHOA lihoa, se on vaan pään sisällä. Saattaahan se olla että paino onkin vähän taas noussu, mutta niinhän siinä käy kun syö vähän enemmän kun kaks leipää päivässä. Haluan edelleen laihtua, mutta aion kyllä myös syödä niin normaalisti kun voin. Hyvinvointi on laitettava tällä hetkellä etusijalle.
Tänään on ollu rintakipuja, mutta en tiedä johtuuko se liiasta kofeiinista vai siitä, etten ole nyt kolmeen päivään syöny kaliumia. Jätin sen pois, koska mulle tuli outoja oloja, mikä sai mut pelkäämään että nyt kun oon taas syöny enemmän, mulle olis kertyny liikaa kaliumia elimistöön. Täytyy huomenna varmaan taas ottaa sitä, ja jatkaa vaikka niinkun alkuun söin sitä, eli joka toinen päivä. Syön kuitenkin aika paljon kasviksia nyt kun syön taas. Kaikessa mun ruuassa on jotain kasviksia.
Tilaa:
Kommentit (Atom)