Mun pää alkaa kyllä sekoamaan pikkuhiljaa, oon tosiaan alkanu keräilemään keppejä. Mulla on niitä kämpässäkin sisällä "huonekasveina" ja akvaarioissa.
Oon laitellu viestejä ihmisille, mutta ei mulle vastaa enää kukaan. Mä en tajua minkä takia. Yksinäisyyden ja hyljeksimisen tunne kalvaa mun mieltä. Päivääkään en pysty olemaan selvinpäin. Noh, saanpahan sitten siivottua kun en pysty ahdistuksissani olemaan paikallani repimättä ihoani jatkuvasti irti. Dermatillomania...
Kaikki mun toiveet tuntuu vaan valuvan sormien läpi tuuleen.
torstai 17. toukokuuta 2018
keskiviikko 16. toukokuuta 2018
Jopa hyvä terapia
Mulla oli just jopa hyvä terapia, sain vihdoinkin sanottua kaikki tärkeimmät asiat mitä mun on ollu koko vuoden vaikea sanoa. Heti kun ajatukset alko harhailemaan tunteiden suuntaan, vaihdoin puheenaihetta lääkitykseen, ja siihen, että mun pitäis päästä juttelemaan psykiatrilleni..
Hoitaja kysyi, oonko ollu tekemisissä perheeni kanssa. Sanoin että en, mutta tänään lähen äitin kanssa kaupoille, kun pitää käydä laittamassa rahaa tilille että saa tilauksen tehtyä, ja vietyä pullot, koska muuten mulla on vaan 4e. Toivottavasti kirppiksellä on menny jotain kaupaks, saisin ehkä ostettua ruokaakin...
Mua suoraan sanottuna ahdistaa ihan vitusti, ja ärsyttää se, että mulla on aina rahat niin vähissä. Mulla menee joka kuukausi noin 150-160e pelkästään eläinten ruokiin ja kuivikkeisiin. Mutta en valita. Mä kuitenkin paljon mieluummin touhuan eläinten kanssa joka päivä, kun makaan yksin koomassa sängyn pohjalla. Myös se helpottaa oloa, kun polttelen sauhuja aina kun tarvii. Sen avulla raskainkin päivä voi muuttua hetkittäin erittäin kauniiksi ja inspiroivaksi.
Mä olen alkanu keräilemään keppejä ja kiviä tuolta pihalta, lähinnä takapihan metsästä ja hiekkatien varrelta. Mä en edes tiedä vielä, mitä teen niillä kaikilla, mutta suuri osa niistä on juuria, joissa on niin hienoja muotoja, etten vaan voinu jättää niitä tuonne polulle potkittavaksi. Oon kerännyt ainoastaan kuolleita oksia ja juuria. Oon jopa laittanu osan akvaarioon koristeeksi. Kiviä kerään kukkapenkkien vierille ja eläinten hautojen päälle. Tuleekin taas yksi kaveri käymään, joka tarvii haudat 2 kissalle ja 2 marsulle. Hän on eläintenhoitaja, ja ihmiset on sitä pyytäny "hätälopettamaan" eläimiä, mutta kaupungissa ei ole oikeen hautapaikkoja, niin mä tarjoan sitten nätin hautapaikan kaikille eläimille mitä ihmiset pyytää mun kaveria hautaamaan. Osa senkin eläimistä on haudattu tänne mun luo. Viimeks sinä päivänä, kun kuulin että Taneli on kuollu. Sinä päivänä haudan kaivaminen routaiseen hiekkaan oli tosi terapeuttista. Se oli samalla vähän kuin hyvästit Tanelille sekä sillon haudatuille eläimille, joista osa oli jossain vaiheessa minun. Luovuin, kun kävi liian raskaaks asiat, ja erinäisistä syistä kuolivat itsekseen ja pupu oli saanut kohtauksen, eli sekin oli hätälopetettu.. Kuulostaa eläinten massamurhalta, mutta sitä se ei todellakaan ole. Kyseinen kaveri on todella hyvä eläintenhoitaja, osaa hommansa ja rakastaa eläimiä. Se itkien soitti mulle siitä mun entisestä, sille antamastani pupustakin. Kumpikin ollaan aikalailla samaa mieltä siitä, missä vaiheessa kärsivä eläin on lopetettava, ja se kun on lopettanu lehmiä ja hevosiakin, niin se osaa hoitaa homman oikein ja nopeasti, ettei eläin kidu. Kenellekään muulle en olis edes antanu mun marsuja ja edellistä kania. :)
Hoitaja kysyi, oonko ollu tekemisissä perheeni kanssa. Sanoin että en, mutta tänään lähen äitin kanssa kaupoille, kun pitää käydä laittamassa rahaa tilille että saa tilauksen tehtyä, ja vietyä pullot, koska muuten mulla on vaan 4e. Toivottavasti kirppiksellä on menny jotain kaupaks, saisin ehkä ostettua ruokaakin...
Mua suoraan sanottuna ahdistaa ihan vitusti, ja ärsyttää se, että mulla on aina rahat niin vähissä. Mulla menee joka kuukausi noin 150-160e pelkästään eläinten ruokiin ja kuivikkeisiin. Mutta en valita. Mä kuitenkin paljon mieluummin touhuan eläinten kanssa joka päivä, kun makaan yksin koomassa sängyn pohjalla. Myös se helpottaa oloa, kun polttelen sauhuja aina kun tarvii. Sen avulla raskainkin päivä voi muuttua hetkittäin erittäin kauniiksi ja inspiroivaksi.
Mä olen alkanu keräilemään keppejä ja kiviä tuolta pihalta, lähinnä takapihan metsästä ja hiekkatien varrelta. Mä en edes tiedä vielä, mitä teen niillä kaikilla, mutta suuri osa niistä on juuria, joissa on niin hienoja muotoja, etten vaan voinu jättää niitä tuonne polulle potkittavaksi. Oon kerännyt ainoastaan kuolleita oksia ja juuria. Oon jopa laittanu osan akvaarioon koristeeksi. Kiviä kerään kukkapenkkien vierille ja eläinten hautojen päälle. Tuleekin taas yksi kaveri käymään, joka tarvii haudat 2 kissalle ja 2 marsulle. Hän on eläintenhoitaja, ja ihmiset on sitä pyytäny "hätälopettamaan" eläimiä, mutta kaupungissa ei ole oikeen hautapaikkoja, niin mä tarjoan sitten nätin hautapaikan kaikille eläimille mitä ihmiset pyytää mun kaveria hautaamaan. Osa senkin eläimistä on haudattu tänne mun luo. Viimeks sinä päivänä, kun kuulin että Taneli on kuollu. Sinä päivänä haudan kaivaminen routaiseen hiekkaan oli tosi terapeuttista. Se oli samalla vähän kuin hyvästit Tanelille sekä sillon haudatuille eläimille, joista osa oli jossain vaiheessa minun. Luovuin, kun kävi liian raskaaks asiat, ja erinäisistä syistä kuolivat itsekseen ja pupu oli saanut kohtauksen, eli sekin oli hätälopetettu.. Kuulostaa eläinten massamurhalta, mutta sitä se ei todellakaan ole. Kyseinen kaveri on todella hyvä eläintenhoitaja, osaa hommansa ja rakastaa eläimiä. Se itkien soitti mulle siitä mun entisestä, sille antamastani pupustakin. Kumpikin ollaan aikalailla samaa mieltä siitä, missä vaiheessa kärsivä eläin on lopetettava, ja se kun on lopettanu lehmiä ja hevosiakin, niin se osaa hoitaa homman oikein ja nopeasti, ettei eläin kidu. Kenellekään muulle en olis edes antanu mun marsuja ja edellistä kania. :)
tiistai 15. toukokuuta 2018
Mun elämä on mun lemmikkien elämä..
Mulla ei ole mitään eikä ketään muuta, joka repis mut sängystä ylös joka aamu. Mun tärkein asia elämässä on rahan suhteen se, että eläimille riittää ruokaa ja muuta. Mä en hirveäsi jaksa pitää huolta itestäni. Enkä ehkä edes halua. Liikaa ajatuksia eri näkökulmista monesa asiasta samaan aikaan niin koita tässä nyt sitten selvitä järjissään... Koko vuosi ollu samanlaista. Nyt se kaikki alkaa olla jo liikaa.
Mä yritän...
Mä yritän löytää jotain syytä jatkaa elämää. Oon välillä löytäny sen eläimistä, mutta tänään tuli ensimmäistä kertaa aikoihin itsemurha-ajatuksia semi-vakavalla asteella. Mä yritän pitää itteni ja lemmikkini hengissä. En ole vielä luovuttanut, mutta tää alkaa ottaa liian koville yksin. Mä olen kaikessa yksin...
maanantai 14. toukokuuta 2018
Kärsien olen hiljaa
Mä oon vieläkin ihan shokissa Tanelin kuolemasta.. Sen jälkeen on kuollu 5 muutakin, tällä hetkellä yks taistelee hengestään ellei ole jo kuollu...
Ylilääkäri ja muut hoitoihmiset on sitä mieltä, että mun kannattaa vaan poltella pilveä, kun ei ne tiedä miten mua vois edes auttaa. Ne tietää, että mun kroppa on niin sairas, että koko loppuelämän ajan oon tuskissani, ja se kipu vaan pahenee... Mä olen selvinny vaikka minkälaisesta tämän vuoden puolella, että en olis selvinny hengissä ilman pilveä. Se auttaa kipuihin ja ahdistukseen.. Se on mulle nyt lääkettä. Naapureitakaan ei haittaa vaikka takapihalla polttelen, viimeks tuli juttelemaan jopa :D Mä hommasin kanin, koira on aikalailla aina mukana.
Oon ollu tosi masentunu ja yksinäinen, mutta onneks nyt oon alkanu taas nähdä ihmisiä. En siti tiedä, onko mulla edes siedettävä olo. Mä taidan vaan polttaa itteäni loppuun tajuamattani. Mä revin ihoani. Sille on nimikin, Dermatillomania. Pakko-oire. Mulla se on pahana, vaikka hoitaja ei sitä huomaakaan tai halua myöntää.
Oon vaan niin väsyny tähän elämään... Pilvessä oleminen on elintärkeää tällä hetkellä. Ajatuset on ollu pahoja viime aikoina. Vihaan eniten itteäni, ja sitten taas en.
Medication
Ylilääkäri ja muut hoitoihmiset on sitä mieltä, että mun kannattaa vaan poltella pilveä, kun ei ne tiedä miten mua vois edes auttaa. Ne tietää, että mun kroppa on niin sairas, että koko loppuelämän ajan oon tuskissani, ja se kipu vaan pahenee... Mä olen selvinny vaikka minkälaisesta tämän vuoden puolella, että en olis selvinny hengissä ilman pilveä. Se auttaa kipuihin ja ahdistukseen.. Se on mulle nyt lääkettä. Naapureitakaan ei haittaa vaikka takapihalla polttelen, viimeks tuli juttelemaan jopa :D Mä hommasin kanin, koira on aikalailla aina mukana.
Oon ollu tosi masentunu ja yksinäinen, mutta onneks nyt oon alkanu taas nähdä ihmisiä. En siti tiedä, onko mulla edes siedettävä olo. Mä taidan vaan polttaa itteäni loppuun tajuamattani. Mä revin ihoani. Sille on nimikin, Dermatillomania. Pakko-oire. Mulla se on pahana, vaikka hoitaja ei sitä huomaakaan tai halua myöntää.
Oon vaan niin väsyny tähän elämään... Pilvessä oleminen on elintärkeää tällä hetkellä. Ajatuset on ollu pahoja viime aikoina. Vihaan eniten itteäni, ja sitten taas en.
Medication
Tilaa:
Kommentit (Atom)