x7,00

Pidättelin henkeä ennen kun nousin vaa'alle. -400g eilisestä. Jes. Nyt pitää vaan jatkaa. Katoin itteäni peilistä, en osaa päättää olenko ylpeä vai häpeissäni. En ainakaan ole tyytyväinen vielä pitkään aikaan.

Taas yksi pitkä päivä joka pitää vaan odottaa loppuun. Elän aamuja varten. Ei mulla ole mitään muuta mitä odottaa, kun se luku tuossa vaa'assa, joka on yksin jäämiseni jälkeen löytänyt paikkansa peilin edestä. Peilin alla on meikkipöytä, jossa on mun kansio. Kansio, joka on täynnä... tätä. Merkitsen siihen joka aamu päivämäärän ja painon. Loput päivästä hukutan vessassa juoksemiseen, eläimistä huolehtimiseen, elokuviin ja tupakkaan, kunnes tulee ilta. Sitten syön kourallisen rauhottavia ennen kun syön päivän ruokani, eli 2 leipää, ja nukahdan heti sen jälkeen.

Mä en toivo tällaista elämää kenellekään. Mutta silti elän näin. Mä en ansaitse enempää.

x7,4

Hymyilin kun nousin vaa'alle. Paino on tippunu takasin siihen mihin olin jo päässyt. Nyt pitää vaan jatkaa. Pitäis hakea mehua ja tupakkaa... Pitäis ostaa vaikka mitä, mutta ei oikeen ole varaa ostaa mitään. En mä tarvii mitään, mutta elukat tarviis.

The end and beginning

Tein aikalailla ratkaisevan liikkeen. Poistin ihmisiä facebookista ja laitoin sille yhdelle viestin, että se on vapaa jos vaan haluaa. Mä olen varma että haluaa. Ei se olis jättäny mua niin huonossa kunnossa yksin eilen, jos se vielä rakastais mua ja haluais olla mun kanssa.

Vaihdoin järjestystä makkarissa sen verran että irrotin parisängyn toisesta osasta jalat ja laitoin sen selkänojaksi toiselle osalle. Laitoin myös maton lattialle.

Oksensin eilen ja oksensin tänään. Mä en halua syödä. en ansaitse syödä. Mä jään nyt yksin. Yksin tän pääni sisällä vellovan helvetin kanssa. Mä en halua jaksaa, mutta jotenkuten jaksan kuitenkin.

Vihaan ja rakastan kuplaani. Mietin tänään, miksen vaan niele kaikkia pillereitäni. Mua ei kaivata missään, mutta ainakin mua tarvitaan täällä. Mun omassa kuplassa, jonka oon ympärilleni rakentanut. Millään muulla ei taida olla enää väliä. Ei ole ollu aikoihin. Vaikka tiedän että tämäkin on vaan itsepetosta, ja tulen romahtamaan vielä.

Tai noh, mä olen romahtanut jo. Ketään ei vaan kiinnosta. Miks mua pitäis kiinnostaa?

Ähhh

Mun paino on noussu. Mä voin tuntea ja nähdä sen. Oksettaa. Oon oksentanu nyt 3-4 iltana peräkkäin. Illalla, koska syön vaan illalla, koko päivän juon pelkästään. Mua inhottaa kattoa peiliin. Oon onnellinen etten syöny eilen spagettia ja jauhelihakastiketta, vaan vein ne takapihan metsään variksille. Mun jääkaappi on liian tyhjä, mutta silti liian täynnä.

Blahh...
Oon saanu asioita hoidettua jopa... Välillä vaan tuntuu että hoidan itelleni liikaa asioita hoidettavaks. Noh, rahat tuli ja rahat meni, mutta niin käy kyllä loppukuussakin. Mun pitäis tosiaan rajoittaa tätä akvaariotouhua ja elukoiden lellimisessä muutenkin, yli puolet rahoista menee aina elukoihin, verkkokaupan pitäis olla laitonta :D

Shokissa

Mä valvoin koko viime yön ja mietin miten pyytäisin omaa tilaa, eli häntä muuttamaan pian pois, mutta en odottanut että se ottais ja muuttais heti... Mä olen ihan sekasin. Pelottaa ja on ihan hirveän yksinäinen olo, ahdistaa. Olisin halunnu että se olis vielä kuitenkin jääny edes huomiseen...

Oon niin yksin...

The calm before a storm?

Mun on tehtävä se huomenna. Mun on kerrottava tuolle yhdelle että mä en jaksa asua sen kanssa enää yhdessä, tää stressi on ihan liikaa ja kaikki muukin.. Mä en jaksa jatkuvasti hoitaa eläimet ja itseni lisäks vielä toisen ihmisen sotkuja jatkuvasti. Pienet asiat ajaa mut hulluuden partaalle. Pienistä ne isotkin on tehty...

Mutta miten kertoa jollekin herkälle ihmiselle, joka on asunut saman katon alla jo näin kauan, että haluat hänet ulos, loukkaamatta uhriutuva luonteista henkilöä? Mulla ei ole mitään hajua. Tuntuu muutenkin että pää hajoaa.

Rauhottavat alkaa loppumaan pikkuhiljaa, enkä tosiaan tiedä mitä tekisin, ihan oikeasti. Mun olis vaan nyt saatava olla rauhassa ja miettiä mikä olis parasta mulle...

En vaan halua satuttaa ketään, ja tiedän että tuo yks hajoaa tämän takia... *Huoh*