Pidättelin henkeä ennen kun nousin vaa'alle. -400g eilisestä. Jes. Nyt pitää vaan jatkaa. Katoin itteäni peilistä, en osaa päättää olenko ylpeä vai häpeissäni. En ainakaan ole tyytyväinen vielä pitkään aikaan.
Taas yksi pitkä päivä joka pitää vaan odottaa loppuun. Elän aamuja varten. Ei mulla ole mitään muuta mitä odottaa, kun se luku tuossa vaa'assa, joka on yksin jäämiseni jälkeen löytänyt paikkansa peilin edestä. Peilin alla on meikkipöytä, jossa on mun kansio. Kansio, joka on täynnä... tätä. Merkitsen siihen joka aamu päivämäärän ja painon. Loput päivästä hukutan vessassa juoksemiseen, eläimistä huolehtimiseen, elokuviin ja tupakkaan, kunnes tulee ilta. Sitten syön kourallisen rauhottavia ennen kun syön päivän ruokani, eli 2 leipää, ja nukahdan heti sen jälkeen.
Mä en toivo tällaista elämää kenellekään. Mutta silti elän näin. Mä en ansaitse enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti