..kun nousin aamulla vaa'alle. x5! VIELÄKIN! MITÄ VITTUA??? Tuntuu että vaikka teen mitä, se ei vaan putoa millään. Eilenkin olin liikkeellä 12 tuntia putkeen ja söin vaan 3 pientä leipää. Mä tiesin että se kolmas oli liikaa. Mä niin tiesin. Ei olis pitäny. Tänään syön maksimissaan 2. Tekis mieli olla syömättä kokonaan, mutta en voi. Vaikka tänään onkin Kalium-päivä, en voi olla syömättä. Tiedän että jos jätän syömättä, huomenna paino on ehkä laskenut, mutta nousee sitten taas kun syön vähänkin. Mä niin vihaan peilikuvaani. Joka päivä enemmän ja enemmän. Mun tekee mieli itkeä kun edes ajattelen koko asiaa. Sen takia katon itteäni peilistä vaan aamuisin sen jälkeen kun käyn vaa'alla. Se on osa mun aamurituaalia.
Mä herään, laitan jotain pyörimään koneelle ettei ole niin yksinäinen olo, makaan hetken, nousen, menen vessaan, takasin makkariin mun syömishäiriönurkkaan, riisun kaiken paitsi ponkkarin ja pikkarit, nousen vaa'alle, avaan thinspokansion ja merkitsen painon ja päivämäärän, menen peilin eteen ja katon itteäni melkeinpä jokapuolelta ja vihaan näkemääni. Puen päälle, juon mehua ja otan aamulääkkeet. Vasta sen jälkeen voin tehdä muuta. Mun on tehtävä tää joka aamu.
Mua paleltaa jatkuvasti. Eilen mä pidin saunaa päällä 4 tuntia ja ovet oli auki, ja mua palelti silti. Kaikki ikkunat oli ihan huurussa, täällä oli niin kuuma, mutta mulla oli silti kylmä. Nukun kahdella peitolla joka yö. Mun pitää laittaa paidan, villapaidan ja muiden vaatteiden päälle vielä paksu kylpytakki ja kääriytyä peittoon kun käyn tupakalla. Oon myös väsynyt koko ajan. Mä olen jatkuvissa kivuissa. Nivelet ei tahdo jaksaa, välillä en pysty edes kirjottamaan koneella, kun sormien ja käsien jokaiseen niveleen sattuu.
Alan tottua yksin olemiseen. Mun mielestä on parempi kun olen yksin. Kukaan ei saa tietää miten sairas olen. Ei ainakaan vielä. Jouluna se kai tulee ilmi. Pelkään joulua jo etukäteen. Pelkään joulun ruokia. Pelkään muiden nähden syömistä. Pelkään menettäväni kontrollin, koska kinkku on aina ollut mun suurin heikkous. Oon lapsesta asti odottanut enemmän kinkun syömistä kun lahjoja. Nyt pelkään sitä. Oon yrittänyt keksiä jo etukäteen miten paljon syön mitäkin jouluna, ja miten pystyn välttäytymään siltä, että syön liikaa. Voi tietysti olla, etten edes mene porukoille jouluna. Se vaan tuntuu jotenkin väärältä. Mutta jos menen, haluan tulla takasin kotiin samana päivänä. Mahdollisimman pian. Enkä halua ottaa ruokaa mukaan, mutta äiti varmaan pakottaa mut ottamaan jotain. Mä en halua sitä houkutusta tänne. Pelkään että jos mulla on täällä ruokaa, mä syön ja syön ja syön, enkä pysty lopettamaan. Ajatuskin ahdistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti