Se on outoa miten helpoks oksentaminen on tullu. Äskenkin mun piti vaan kumartua posliinin ylle ja pumpata vatsalihaksilla. Vihreä tee ei halunnu pysyä sisällä vaikka join mehua päälle. Onneks se ehti kuitenkin vaikuttaa sen verran että maha meni hetkeks sekasin.
Tällä kertaa okdentaminen tuntuu liian helpolta. En halua kuitenkaan oksennella säännöllisesti, vaikka se onkin helppoa. Mä aloin oksentelemaan muutama viikko sitten. Oksensin aina kun olin pilvessä, varmaan sen takia kun pilvessä on 5x enemmän tervaa kun tupakassa, ja poltan pilveni aina pelkiltään, ja kun poltan, poltan paljon. Kun olin oksentanut monena päivänä peräkkäin ja monta kertaa, mun keho oppi ilmeisesti oksentamaan kun sormia napsauttamalla. Mä olen oksennellu ennenkin, alotin ylä-asteella. Sillon se oli vaikeaa, se on aina ollu vaikeaa, mutta yli kymmenen vuoden jälkeen se on ilmeisesti tullu siihen pisteeseen että mun ei tarvitse enää tunkea mitään kurkkuuni tai tunkea päätäni niin syvälle posliinimaljaan että sen haju saa mut oksentamaan.
Tahallaan oksentaminen on pahin asia mitä voi itselleen tehdä. Mun on otettava kaliumia tänäänkin, tai otin jo, heti oksentamisen jälkeen, koska en halua saada sydänkohtausta. Mä en ole vielä tarpeeksi laiha kuolemaan. Enkä ole ihan varma haluanko edes kuolla. Oon löytäny laihtumisesta uuden tarkoituksen elämälleni, ja se tuntuu siltä, että mun on tehtävä näin. Kaikella on tarkoitus, ja mun elämän tarkoitus on olla varoittava esimerkki. Mun elämän tarkoitus on opettaa ihmisiä mun ympärillä ymmärtämään mun henkilökohtaista helvettiä, ettei ne anna kenenkään muun käydä samaa läpi. Ehkä mä voin kärsimällä ja kuolemalla pelastaa jonkun muun hengen. Älkää tehkö niinkun minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti