Olin tyytyväinen tän aamun painoon. Olin myös tyytyväinen siihen että kaadoin vahingossa aamulla mehulasini, ainakaan se ei menny mun mahaan. Rintakivut vahvistuu joka päivä. Laitoin äidille viestiä, jos se tois mulle jotain kalium lisäravinnetta tänään. En halua kuitenkaan saada sydänkohtausta, mikä mun sydänvian takia on tosi todennäköinen kun jatkan näin. 2 leipää joka ilta.
Eilen oli tosi vaikea mennä edes keittiöön siihen aikaan kun tavalliesti olisin jo ottanut iltalääkkeet ja niiden tuoman tokkuran voimalla olisin syönyt jo. Eilen meni tunnin ennen kun sain edes ne lääkkeet alas, en halunnut syödä. Ahdisti ihan hirveästi. Mun mieli meni koko ajan muihin asioihin kun siihen, että mun pitäis ottaa iltalääkkeet, syödä ja alkaa nukkumaan. Tein sitten kuitenkin kompromissin, eli vähensin rasvaa ja juustoa leipieni päällä. Juusto alkaa loppua jo muutenkin, mikä on vaan hyvä asia.
Hoitaja kävi eilen, luin päiväkirjaani sille, muun muassa lauseen "haluan kutistua ja kadota" se ei ole tajunnut varmaan vieläkään mitä se tarkoitti. Mä tiedän että se ja lääkäri haluaa mut ensin osastolle ja sitten johonkin tuettuun asumiseen, mutta mä oon sanonu suoraan että en mene osastolle ellei ole ihan pakko, ellen sekoa ihan totaalisesti. Mä en ole valmis siihen, enkä suoraan sanottuna halua mennä sinne. Hirveä paikka nykyään. Entinen osasto oli paljon mukavampi. Tuo uusi on kun vankila. Kuka menis vankilaan vapaaehtoisesti moneks kuukaudeks? Ei kukaan.
Tuntuu hyvältä, kun housut jotka oli ostaessa kireät, roikkuu nyt päällä. Mutta nää hyvät olot on lyhytkestoisia. Hetken on hyvä olo, sitten ahdistus ja/tai pakkoajatukset ottaa taas vallan. Mun pakkoajatukset alkaa keikkua jo vaarallisen rajoilla. Eilen kävelin keskustassa kaupasta pois, oikea käsi taskussa ja kädessä puukko, niinkuin aina nykyään. Mulle tuli yhtäkkiä hirveä pakkoajatus, että haluan vaan iskeä sen puukon johonkuhun, keneen vaan. Toivoin että joku kävis päälle, että voisin puukottaa sen. Onneks se meni ohi nopeasti. Mä pidän puukkoa taskussa aina kun menen ulos, edes tupakalle. Mulla on niin turvaton olo. Se tuo turvaa, kun mulla ei ole pippurisumutetta tms. Sitäpaitsi hyökkääjä perääntyy todennäköisemmin kun edes näyttää sitä puukkoa. Esim raiskaajat valitsee uhrinsa sen perusteella, mitä heikommalta ne vaikuttaa. Jos tappelee vastaan, ne luovuttaa nopeasti. Varsinkin jos uhrilla on kädessä puukko ja silmissä palaa raivo. Mun silmissä palaa helvetillinen tuli.
Kerran mut kaadettiin sängylle ja mua kuristettiin istuen mun päällä, mutta jätkä melkein paskanti housuunsa kun avasin silmät, tuijotin suoraan silmiin ja aloin painamaan kaulaani ylöspäin, sen käsiä vastaan. Mulkero säikähti ja luovutti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti