I come alive at night

Söin... Liikaa. Alle 1500kcal, mutta silti liikaa. Ruoskin itteäni sen takia ja kiemurtelin ahdistuksissani peiton alla kolmisen tuntia. Yritin jopa nukkua, mutta siitä ei tullut mitään, taaskaan.

Nousin sitten ylös ja aloin siivoamaan. Järjestin vaatehuoneen, laitoin 2 naulakkoa seinälle ja niihin vaatteita, tyhjensin makuuhuoneen roskiksen, tai ainakin sen verran mitä muovikassiin mahtui. Laitoin myös kuivat pyykit telineeltä kaappiin, ja telineen piiloonsa. Siivosin myös makuuhuoneen ja järjestelin vähän olohuonetta.

Mä haluaisin nukkua, ja osata mennä nukumaan aikasin, mutta mä en vaan osaa. Laitoin kyllä huomiselle herätyksiä 10 aikaan, jos saisin revittyä itteni ylös ja viemään roskat ulos ennen kun hoitaja tulee. Mua hävettää miten siivoton oon ollut jo monta viikkoa. Toivottavasti mä jaksan huomenna siivota lisää, ainakin imuroida, tiskauskin jäi pahasti kesken sillon kun viimeks tiskasin.

Mieliala on noussut jonkun verran, tai aika paljonkin. Aikasemmin kaikki liikkuminen, jopa kirjottaminen oli raskasta, eikä mua huvittanut tehdä mitään. Nyt mulla on sellanen olo, että jaksaisin ehkä jopa siivota kissojen laatikot ja käydä suihkussa. En edes muista millon kävin viimeks suihkussa.. On siitä muutama päivä.

Huominen aamupaino pelottaa.. Tuntuu että se on noussut 10kg. Mua oksettaa katsoa tai koskea itteäni. Vihaan ulkonäköäni ja jokaista kiloani. Alan päästä takaisin siihen mielentilaan, jossa millään muulla ei ole väliä, kun laihtumisella. Laitoin ranteeseeni ketjun, joka on aika napakka, ei kiristä, mutta ei roikukaan. Otan sen pois vasta, kun se roikkuu. Sitten mä olen ehkä tarpeeks hyvä, tarpeeks laiha. Se koru muistuttaa siitä, että mä en saa syödä liikaa, että mun pitää laihtua.

Mua heikottaa, mikä on outoa, koska mähän kuitenkin slin, ja sen jälkeen oon juonu puolukkamehua. Ehkä mä kuitenkin jaksaisin vielä sen verran touhuta, että siivoaisin kissojen laatikot ja heittäisin roskapussit kuistille.

I'm thinking about making things worse

Mä en ehkä halua enää syödä mun lääkkeitä. Masennus tuntuu niin turvalliselta. Ehkä mä jätän lääkkeet huomenna ottamatta.. Masentuneena on helpompaa olla syömättäkin. Mun ei tee yhtään mieli ruokaa, mun ei tee mieli mitään.

Makasin vähän aikaa peiton alla mykkyrässä. Mä en saa kiinni ajatuksistani tai tunteistani. Mä olen vaan väsynyt kaikkeen. Läskiahdistus iskee välillä voimalla.. Mä olen niin epäonnistunut ja paska ihminen.

Mun puhelin on äänettömällä ja laitoin facebookinkin pois. Haluan olla yksin.

Yritin kirjottaa päiväkirjaan, millanen olo mulla on, mutta siitä ei meinannut tulla yhtään mitään. Mä haluan vaan kadota.

I just don't care anymore.

Leave me alone

Masennus on tosiaan pahana tänään. Mua ei huvita puhua kenellekkään, tai edes selata facebookia. Mua ei kiinnosta muut ihmiset yhtään. Haluan vaan olla yksin ja upota syvemmälle sairauteeni. Latailen taas kuvia, ja juon kahvia, jotta maha tyhjenis eilisistä ruuista. En tiedä huvittaako mua syödä edes tänään. Sen näkee illalla.

Mun kaveri sanoi perjantaina, ettei välillä enää tunnista mua.. Että se ei pääse mun pään sisään eikä tiedä miltä musta tuntuu tai mitä ajattelen. Mä olenkin opetellut olemaan puhumatta kenellekkään mistään. Mä en halua puhua siitä mitä mun mielessä liikkuu. Mä jopa käytän paksuja vaatteita, ettei kukaan tietäis että mä laihdun taas. En aio kertoa siitä kenellekkään.. Parille ihmiselle oon sanonut, mutta sanoin etten vedä sitä niin pitkälle kun viimeks.

Mä en ehkä sittenkään halua sitä sosiaalista elämää. Haluan vaan hautautua kotiini ja keskittyä laihtumiseen. En halua että kukaan puuttuu mun asioihini. Mä haluan vaan kadota. Tulla esille sitten kun on jo liian myöhäistä.

Mä horjun taas. Oon horjunut koko päivän. Mä en välitä siitä. Mua ei heikota sinänsä, mutta tasapaino ei oikeen toimi. Käveleminen on lähinnä laahustamista, eikä edes kissat tuo iloa.

I feel like a complete failure.
I'm depressed, and numb.
I don't want to do anything.
I don't want to talk to anyone.
I just want to be left alone.

-2kg

Mua väsyttää ihan hirveästi, vaikka sain nukuttua 12 tuntia. Mielialakaan ei ole kovin hyvä... Haluan vaan mennä peiton alle ja unohtua sinne. Tänään en jaksa tehdä yhtään mitään, eikä kyllä huvitakkaan.

Paino on laskenu 2kg, se on sentään hyvä. Tänään oltava taas päivä syömättä ja syötävä vasta illalla.

Näin sekavia unia, ja olin sekava vielä herätessäniki. Luulin asuvani porukoilla, ja aloin miettimään, että missä huoneessa mä oikeen olen. Kesti vähän aikaa että tajusin asuvani muualla.

Mulla ei ole mitään hajua miten saisin tän olon helpottamaan.. Masentaa, paljon.

I'm so tired...

Nukahdin kuuden jälkeen ja heräsin 9 aikaan. Oon yrittänyt nukkua kolmisen tuntia, mutta ei siitä tule taas mitään. En viittis hirveästi syödä noita pamejakaan, kun niitä ei ole paljon jäljellä...

Söin kuuden aikaan, ja sitten vielä 7 aikaan appelsiinia. Nyt mulla on taas ruoka uunissa. Mutta ei se mitään, mä söin eilen ihan liian vähän, joten ei ihmekkään että mulla on nälkä. Ja illallahan mä saankin syödä.

Mieliala on vähän parantunut. Oon kattonu muumeja. Simpsoneita tekis mieli kattoa, mutta en jaksais kattoa samoja jaksoja miljoonaa kertaa.

Oon edelleen väsynyt.. Mä haluaisin jo nukkua. Miks sen pitää olla niin vaikeeta?

ecstasy and all...

Eilen tuli oltua kaverilla yötä ja otettua vähän jotain, mukava ilta oli kyllä, mutta nyt on voimat ihan lopussa. Just tulin kotiin ja heti otin jättimukin colaa ja suoraan sängylle. Eilen tuli syötyä tosi vähän.. Yks siivu paahtoleipää ja juotava jugurtti. Oon siitä ihan iloinen kyllä. Ja oli ihan oikeasti kivaa eilen. Ainoa huono puoli on se, että nyt oon kuluttanu loputkin serotoniinit aivoistani, joten meinaa masentaa. Noh, kyllä se helpottaa viikon aikana. Toivottavasti.

Mua väsyttää ihan hirveästi, vaikka nukuin 8 tuntia. Tekis mieli mennä nukkumaan mutta en viiti, kun just oon saanu unirytmin taas kohdilleen..

Hitto kun en eilen päässyt bloggailemaan, sillon mulla olis ollu niin paljon sanottavaa, mutta nyt mulla ei liiku päässä ainuttakaan ajatusta.