sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Leave me alone

Masennus on tosiaan pahana tänään. Mua ei huvita puhua kenellekkään, tai edes selata facebookia. Mua ei kiinnosta muut ihmiset yhtään. Haluan vaan olla yksin ja upota syvemmälle sairauteeni. Latailen taas kuvia, ja juon kahvia, jotta maha tyhjenis eilisistä ruuista. En tiedä huvittaako mua syödä edes tänään. Sen näkee illalla.

Mun kaveri sanoi perjantaina, ettei välillä enää tunnista mua.. Että se ei pääse mun pään sisään eikä tiedä miltä musta tuntuu tai mitä ajattelen. Mä olenkin opetellut olemaan puhumatta kenellekkään mistään. Mä en halua puhua siitä mitä mun mielessä liikkuu. Mä jopa käytän paksuja vaatteita, ettei kukaan tietäis että mä laihdun taas. En aio kertoa siitä kenellekkään.. Parille ihmiselle oon sanonut, mutta sanoin etten vedä sitä niin pitkälle kun viimeks.

Mä en ehkä sittenkään halua sitä sosiaalista elämää. Haluan vaan hautautua kotiini ja keskittyä laihtumiseen. En halua että kukaan puuttuu mun asioihini. Mä haluan vaan kadota. Tulla esille sitten kun on jo liian myöhäistä.

Mä horjun taas. Oon horjunut koko päivän. Mä en välitä siitä. Mua ei heikota sinänsä, mutta tasapaino ei oikeen toimi. Käveleminen on lähinnä laahustamista, eikä edes kissat tuo iloa.

I feel like a complete failure.
I'm depressed, and numb.
I don't want to do anything.
I don't want to talk to anyone.
I just want to be left alone.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti