Failure..?

Ei nyt oikeen taas onnistunu tää mun idea... Mun piti herätä hyvissä ajoin, mutta näin painajaisia koko yön, joten yritin saada hyviä unia liian pitkään. Kyllä mä onnistuinkin, tai noh, jotenkin onnistuin. Mutta nukuin yli kahteen. Keitin kyllä kahvia, ja joinkin, mutta siivousinto on jossain ihan muualla.

Kissanpentu käy taas hermoille... Mä en ymmärrä miksen mä osaa rakastaa sitä niinkun oon rakastanu noita muita, heti alusta asti tosi paljon. Tuo käy mun hermoille joka päivä, ja vaan tosi harvoin haluan edes rapsuttaa sitä, vaikka se tulee kehräämään ja kiehnäämään mua vasten joka päivä. Ehkä mun pitää vaan tottua siihen, antaa aikaa. Muistan viimesen päivän ennen kun se tuli mulle, vietin koko päivän sängyssä kissojen kanssa, rapsutin ja annoin herkkuja, olin jopa surullinen kun se oli viimenen päivä pelkästään niiden kanssa. Mun pitää oppia hyväksymään tuo pentu. Oon vähän sitä mieltä, että kun se kasvaa aikuiseks, mä osaan rakastaa sitäkin. Pentunahan nuo on aika rasittavia, koko ajan tunkemassa kiellettyihin paikkoihin.

Mä epäonnistuin eilen syömisenkin suhteen. Söin liikaa, tein vielä yöllä ruokaa ja söin appelsiineja. Tänään on onnistuttava paremmin. Syön vasta sitten kun on ihan pakko. Jätin aamupalan välistä. Join vaan kahvia, mehua ja colaa. Oon myös polttanu paljon tupakkaa. Varmaan nälän takia, alkaa jo heikottaa pikkuhiljaa.

Jospa mä saisin ruokaa tehdessä tiskattua taas, eilen se ainakin onnistu hyvin. Tuli tiskattua paljon enemmän kun ensin ajattelin tiskaavani, kuivauskaappi tuli täyteen. Tänä aamuna oli ihana tunne kun otin kahvimukia kaapista, ja se oli täynnä puhtaita astioita. Ja eilen, kun kaadoin lasiin colaa, ja lasi oli puhdas ja pöytä sen alla oli siisti, pyyhitty, tuli hyvä olo siitäkin. Mun pitäis myös pestä hella, se on ihan hirveässä siivossa.. Mä olen tosi sotkuinen ihminen kun mua ei kiinnosta mikään. Yks päivä viime viikolla oli kaveri käymässä, tein ruokaa, eikä mua jaksanu kiinnostaa mikään, joten heittelin pöydältä roskia lattialle olkani yli, kaveri katto mua järkyttynyt ilme naamallaan, mä totesin vaan "I don't care. I just don't care." Ehkä mun olis aika oppia taas välittämään.

Huomenna olis taas sovittu hoitajan käynti, oon pitäny sitä vähän aikarajana mun siivoamiselle, että saisin ainakin keittiön siivottua ennen kun se tulee. Eli tänään on pakko saada siivottua, koska en huomenna kuitenkaan jaksa herätä aikasin siivoamaan.

Mulla oli eilen ajatus tän päivän tunteesta ja tekemisestä, mutta nyt mä en osaa saavuttaa sitä. Se ei vaan tule mulle. Olis pitäny siivota yöllä, kun mulla oli se tunne vielä. Mutta nyt on vähän myöhäistä miettiä sitä, nyt pitäis kehittää se olo taas. Ehkä thinspokuvat auttais. Niistä se tunne eilenkin tuli. En tiedä miten se on mahdollista, mutta niin se vaan kävi.