Oon syöny taas ihan liikaa.. Tai ainakin se tuntuu liialta. 2 appelsiinijugurttia, 2 kuppia keittoa ja lautanen fetaa, kurkkua ja tomaattia. Niin joo ja pari appelsiinia. Mä en nyt ole saanu oikeen tätä laihdutusta alkuun.. Oon kyllä yrittäny, ja tänään oon popsinu rasvanpolttajia, mutta silti paino on noussu kilon. Nyt yöllä en syö mitään ja huomenna niin vähän kun mahdollista. Juon kahvia kun tulee nälkä. Tai mehua.
Oon miettiny taas aineita, ja syömättömyyden helppoutta niiden vaikutuksen alaisena. En oo vielä päättäny mitään, mutta ei kai se keltään pois olis jos sillontällön ottaisin vähän. Ei mulla ole kyllä oikeen varaa.. Oon lupautunu maksamaan 100e kuussa velkoja. Tosin ens kuussa maksan vaan 50, mutta pitäis sit ylimääräsillä rahoilla leikkuuttaa kissa. Pitäis ostaa talvivaatteitakin. Ei mulla ole varaa mihinkään ylimääräiseen. Mutta toisaalta jos söisin vähemmän, menis vähemmän rahaa ruokaan. Ja kun en poltakkaan säännöllisesti. En tiiä, en tosiaan tiiä. Tiedän vaan sen että mä tarviin jotain apua tähän laihduttamiseen, mä en tosiaan ole enää niin vahva tässä kun oon ennen ollu. Mun tekee koko ajan mieli syödä, enkä osaa sanoa ei. Tänäänkin söin ensin keittoa, sitten huomasin laatikossa appelsiinin. "Eihän appelsiini lihota, kun ei siinä ole rasvaa. Kyllä mä sen voin syödä." Ja niinpä siis söin sen, vaikka maha oli jo täynnä. HUOH. I'm such a failure.
Mun pitäis tilata thinspokuvia että saisin niitä lisää seinälle. Ens kuussa sitten, kun tulee rahaa. Mua ärsyttää kituuttaa aina rahapäivästä toiseen.. Perjantaina tulee 110e. Siitä 10 äitille, loput jää itelle. Niillä olis selvittävä taas 2 viikkoa. Tein tänään jo kauppalistaa.. Kirjotin siihen herkkuja.. Mun ei pitäis. Mun ei tosiaankaan pitäis. Ehkä mä ostan mieluummin jotain pastilleja, vaikka mieli tekeekin suklaata. Mä en sais sortua mielitekoihin, herkkuihin. Mun pitäis syödä terveellistä ruokaa, ja sitäkin vaan vähän. Miksen mä osaa sitä enää?
Mun pitäis tosiaan alkaa täyttää taas leikekirjaa, ahmia thinspokuvia ja blogeja. Mun pitäis harhauttaa itteni syömisestä ja mieliteoista, löytää taas kontrolli ja kuri. Mihin mä olen ne hukannut? Okei, mä haluan pysyä terveenä, mutta mä haluan myös nääntyä. Mikä on tervettä herkuttelua, ja millon se menee yli? Tiedän että mulla se on mennyt yli ja pahasti, oon kesän alimmasta painosta lihonut 9kg. Ja mä haluan laihtua monta kymmentä kiloa. Mä en tule ikinä onnistumaan siinä näin. Mun on alettava käyttämään taas jotain painonpudotusta helpottavia ja tehostavia valmisteita. Tänään oon popsinu viimesiä ketoz nappeja. Ajattelin tässä yön aikana käydä kaappeja läpi ja ettiä lisää painonpudotusnappeja. Mä tiedän että jossain niitä on. Ne vaan on kaikki sellasia että niiden kanssa pitää syödä, enkä mä halua syödä. Ja sillon kun syön, mulle ei tule koskaan mieleenkään ottaa nappeja. Pitäis koittaa muistaa ne.
Mun pitää päättää taas koko päivärytmi uudestaan. Se on yks syy tän yön valvomiseen, että saisin rytmin taas kohdilleen. Että heräisin aamulla, söisin tiettyyn aikaan, tulis otettua nappejakin, ja illalla menis sitten nukkumaan. Mä en pysy suunnitelmissa jos valvon yöt ja nukun päivät. Löysin kaapista kofeiininappeja ja synefriiniä. Niitä ei voi ottaa yhdessä, joten on valittava toinen. Taidan valita synefriinin. Sitä voi syödä enemmän eikä se ole niin pahaks mahalle. Kofeiininapit saa mahan kipeäks ja alkaa oksettaa jos ei syö PALJON. Voisin ehkä tilata ens kuussa vaikka tartarus nappeja fitnesstukusta.. Muutama kymppi niihin menee, mutta ne hillitsee ruokahalua, antaa energiaa ja on termogeenisiä, eli ne pistää palelemaan.
Mua yks päivä muuten palelti pitkästä aikaa, se oli ihana tunne. Mä en ollu syöny oikeen mitään, mulla oli villasukat ja lämmin huppari päällä ja palelin silti sisältä niin että oli otettava peitto päälle. Mä kaipaan sitä tunnetta niin paljon.. Mä haluaisin palella koko ajan niin. Muistan kun paino vuosia sitten pyöri alipainon tienoilla, luut paistoi joka puolelta, ja mä palelin jatkuvasti.. Miten ihana tunne se oli maata sängyssä ja tuntea jokainen luu, painaa sormet kylkiluiden alle ja koputella lantioluita, jotka pullisteli näkyviin sitä yrittämättä. Mä haluan takasin siihen. Siihen, kun mua halatessa ihmiset säikähti ja kyseli miten syön..
Muistelen niitä aikoja mieli haikeana. Sillon yks mun kaveri otti asiakseen vahtia että syön edes jotain joka päivä, se tuli ihan käymään ja katto vierestä kun tappelin syömisen kanssa, pakotti syömään sen verran kun se halusi, normaaleja annoksia. Muutaman kerran väiteltiin ihan kunnolla siitä, paljonko syön. Mä haluan takaisin siihen tilanteeseen, että mulle tuottaa vaikeuksia syöminen, eikä syömättä oleminen. Mä haluan takasin siihen painoon, että mua pidetään liian laihana. Siihen vaan on pitkä matka, ja mun on tosissaan tehtävä töitä sen eteen. Kyllä mä uskon onnistuvani, alku on kaikista vaikein aina. Mutta kun mä jotain tosissani päätän, mä yleensä siinä onnistun. Mä olen onnistunu laihduttamisessa, mä olen laihduttanu monta kymmentä kiloa ennenkin, mä tiedän että pystyn siihen. Mun on vaan löydettävä se inspiraatio ja palo siihen. Ja mun on myös muistettava pitää sitä yllä, eikä antaa periksi heti kun tulee ensimmäinen huolestunut kommentti. Mun on käännettävä ne vahvuudeksi.
Mun on opeteltava taas kokonaan uusi elämä. Oon ollut liian mukavuudenhaluinen, sallinut itteni herkutella ja syödä niin paljon kun on vaan mahtunu, jopa tunkenu väkisin että saa vaan lautasen tyhjäksi. Nyt mun on opeteltava syömään vaan ennalta määrättyjä ruokia, ja vaan niin paljon että nälkä lähtee. Opeteltava jättämään ruokaa ja heittämään sitä pois. Opeteltava sanomaan ei houkutuksille. Mä olen nyt syönyt terveellistä ruokaa, mitä nyt parina päivänä oon syöny ranuja, mutta niitäkin vaan sen takia että saan ne pois mun pakkasesta. Nyt niitä on enää yks annos jäljellä, ja voisin jättää sen sinne, sen varalta, että joskus tekee mieli jotain rasvaista. Mun on suunniteltava kaikki sallitut ruuat ja tehtävä lista, jota mun on noudatettava. Oon jo päässy ihan hyvään alkuun, mutta on tullu syötyä liian paljon, kun en ole pitäny ruokapäiväkirjaa. Mun on alotettava sekin uudestaan. Mun on tehtävä laihduttamisesta taas mun maailman keskipiste.
Mun sisko sanoi, että jos haluan, voidaan käydä yhdessä lenkillä. Mä taidan ottaa tarjouksesta kiinni. Jos edes kerran viikossa kävis alkuun lenkillä, olis sekin jo jotain. Mun pitäis muutenkin totutella taas liikkumaan. Oon liikkunu viimeks keväällä. Nilkkapainotkin on vaan keränny pölyä koko kesän ja syksyn. Mua ärsyttää hirveästi kun en ottanu kesästä kaikkea irti. Kävin rannallakin vaan 2 kertaa, enkä kertaakaan uimassa. En edes pyöräillyt paljoa, vaikka sitä halusin keväällä. Mun on siis otettava talvesta kaikki irti. Eli mun on alettava lenkkeilemään. Voisin myös kaivaa ne nilkkapainot laatikosta jokapäiväiseen käyttöön, vaikka en täällä kotona paljoa liikukkaan, mutta kun olis se pieni vastus niistä, se auttais myös.
Oon miettiny myös saunomista. Alan käymään säännöllisesti saunassa, ja hikoilen siellä sietokykyni rajoille asti. Käyn tänä yönäkin saunassa, päätin sen jo illalla. Käyn aamusaunassa, se tuntuu ihanalta valvotun yön jälkeen. Sillon se lämpö tunkee luihin ja ytimiin, ja sillon hikoileekin paljon enemmän. Tai ainakin siltä se tuntuu. Mä kävin kesän aikana alle 10 kertaa saunassa. Keväällä kun laihdutin, kävin parin päivän välein vähintään saunassa. Osaks sen takia että palelin syömättömyyden takia, mutta suureks osaks sen takia että laihduin.
Mun on opeteltava taas siivoamaankin. Mua ei ole taas viikkoihin kiinnostanut siivota tai tiskata, viimeks sillon kun N kävi täällä. Sen jälkeen se vaan jäi. Siivoamallakin saa hyvin hien pintaan, sekin on hyvää liikuntaa. Mun pitäis valita joku päivä, jolloin siivoan joka viikko. Nyt aion siivota tässä yön aikaan, päätin sen jo sillon kun päätin valvoa tän yön. Pitää vaan löytää se inspiraatio. Mulla kun nää inspiraatiot menee aina kirjottamiseen ja listojen tekemiseen. Mutta kyllä mä aion ainakin siivota kylppärin ja kissojen laatikot, viedä roskat aamulla ja hakea postin kun tulee valoisaa.
Tästä tulee pitkä yö. Mun tekee koko ajan hirveästi mieli tupakkaa. Mulla on yks pieni sätkä, mutta koitan säästellä sitä. Mulla on noita imeskelytabletteja kyllä, mutta ei ne ole sama asia. Just äsken söin yhden sellasen, ja silti tekee mieli tupakkaa. Noh, kyllä mä aamuun asti pärjään. Pakko. Aamulla soitan sitten heti 9 aikaan äidille, pyydän rahaa ja kyydin kauppaan, ostan tupakkaa, kahvimaitoa ja pari purkkia kissanruokaa. Light colaa jos jää rahaa. Huomenna poltan surutta tupakkaa. Sillä saan ainakin syömisen pidettyä kurissa. Huomisesta tulee ensimmäinen päivä, kun tosissani yritän laihtua ja syödä vähän. Siitä tulee uuden päivärytmin ja -suunnitelman ensimmäinen päivä. Teen tehtävälistan, suunnittelen syömiset, katon painon, asetan tavoitteita 5 kilon välein ja tavoitteen ajasta, millon haluan sen 5kg pudottaa. Mun on lähestyttävä tätä laihduttamista sotilaallisella päättäväisyydellä ja suunnittelulla. Ainoa vaikeus on pysyä siinä suunnitelmassa. Yks asia, mikä mun on otettava takaisin joka päivälle, on light cola. Se on ennenkin auttanu mua tosi paljon hillitsemään nälkää ja antamaan energiaa. Heti perjantaina ostan sitä litrakaupalla.
Mutta nyt syvennyn tekemään listoja ja suunnitelmia. Teen niistä postauksen kun saan ne valmiiksi.
I WILL be thinspiration for others.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti