Tästä tulee vaikea päivä. Väsymys alkaa tuntua sydämessä, rintaa puristaa ja tulee rytmihäiriöitä. En uskalla kovin paljoa syödä noita beetasalpaajiakaan, voi olla etten pääse sängystä ollenkaan ylös jos verenpaine laskee liikaa. Mun on ehkä soitettava lääkärille, jos se määräis rauhottavia.. Mulla ei kyllä ole rahaa millä niitä ostaisin, mutta luulis että äiti sponsoroi sen verran.. Mulla on ehkä 6e rahaa, ja pitäis ostaa tupakkaa. Siihen ne meneekin kaikki.
Noh, mua lohduttaa kasvava näläntunne. Mä oon palellu jo kolmatta päivää, ja sekin tuntuu hyvältä. Ainoa mikä ei tunnu hyvältä, on tää unen puute. Ehkä mä saan kaivettua jostain voimaa olla syömättä liikaa tänäänkin. Eilinen meni hyvin ja yllättävän helposti. Musta tuntuu että voin onnistua tänäänkin. Tää unettomuus saattaa jopa auttaa asiaa. Ainakaan vielä ei ole yhtään nälkä, en ole miettinykkään syömistä, kun on muutenkin niin huono olo. Hörpin mehua heikotukseen, ja otin lopun colankin tuohon viereen, jos jois sen pois ennen kun keittää kahvia.
Ehkä mä en keitäkkään kahvia.. Muistin just että se pahentaa mun paniikkiherkkyyttä, varsinkin kun oon valvonu. Mä en halua saada sydäriä jokaisesta pikkujutusta. Eli siis mehulinjalla tämä päivä.
Taidan tunnin päästä soittaa lääkärille, jos se määräis jotain. Bentsoja.. Mulla ei ole ollu niitä pariin kuukauteen, jospa ne toimis taas. Mirtazapin ei saa mua enää nukkumaan, eikä nuo beetasalpaajatkaan enää rauhota, tai väsytä. Söin viime yönä kumpaakin, mutta tässä sitä ollaan, hereillä vieläkin. En sais unta vaikka yrittäisin.
Tästäkin on taas selvittävä.. Think thin, think thin...
Mä haluan itkeä.
Siis itkeä... Mä en itke ikinä.
Mikä mua vaivaa?
Mä en kestä olla tässä kehossa,
tässä tilanteessa.
Mä haluan tokkuraan.
Lääkkeitä. Tupakkaa.
I just want to be skinny and happy.
But now...
All I can do is cry.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti