Oon ollu aika vaitonainen... Oon ollu polttamatta, joo, no problem. Oon syöny.. Liikaa ja epäterveellisesti. Ei sillä että mua hirveästi kiinnostais mitä syön, paljonko syön ja paljonko siinä on kaloreita. Mua ei vaan jaksa kiinnostaa, vaikka en hirveästi pidä peilikuvastani.
Hoitaja kävi tänään. En oikeen saanu sillekkään purettua mitään, sanoin samat asiat viime viikolla.
Kävin tänään kaupungilla.. Oli jo pimeetä, ja kun olin menossa s-marketiin, vastaan tuli kaupasta bussilastillinen, kirjaimellisesti, maahanmuuttajamiehiä. Ja mä olin yksin. Ja oli pimeetä. Ja kävelin suoraan niiden keskeltä. Mä en osannu muuta kun hymyillä ja katsoa niitä silmiin. Ne hymyili takasin, yks jopa huikkas Terve, sille hymyilin leveämmin. Kun pääsin sisälle ja kahvilan puolelle missä oli isä, siskon mies ja .poika, huokasin helpotuksesta. Mä en kestä pimeää, julkisia paikkoja tai vieraita ihmisiä. Mutta mä handlasin sen ihan hyvin. Olin tosin just käyny apteekissa ja syöny rauhottavia sydänlääkkeitä, joten sekin helpotti jonkun verran, mutta silti.
Mun sydän on ollu tosi pahalla tuulella jo pari päivää, tänään on pitäny ylittää beetasalaaja-annostus kun ei meinannu millään rauhottua edes kun pääsin kotiin.
Mua ärsyttää taas kaikki.. Tai no oikeastaan yks ihminen ja paskat uutiset ja se kun se yrittää päteä mulle sarjamurhaajista, joita oon tutkinu tässä jo viitisen vuotta.. Mä en oo muuta oikeen kattonukkaan taas viime viikkojen aikana kun dokumentteja murhaajista ja sarjamurhaajista, pari leffaakin on tullu katottua, mutta ei mitään teksasin moottorisahamurhaaskaa.. Yks ehkä huonoimmista leffoista ikinä. Oho, miten mä nyt näin meen ohi aiheesta.. No joo oon ehkä jo vähän väsynykkin :D
Oon saanu lohtua ahdistuksiini tuosta aikuisten värityskirjasta ja virkkaamisesta. Ollu ihan mukavaa kun on ollu jotain tekemistä, muutakin kun syödä. Äh, taas tuli nälkä.. Vois vetää appelsiinijugurttia iltapalaks ja sit lääkkeet ja koittais alkaa vaikka nukkuu..
Oon nukkunu tosi huonosti viimeaikoina, vaikka ajallisesti oonkin nukkunu paljon, yli 12 tuntia yössä, paitsi viime yönä. Mä oon nähny painajaisia jo monta viikkoa. Oon oppinu jopa hallitsemaan niitä jotenkuten, kun uni menee liian ahdistavaks, mä lähden siinä unessa vaan kävelemään suoraan eteenpäin ja sitten vaihtuu maisema ja alkaa uus uni. Ei se kyllä aina onnistu, ja usein mä joudun jossain vaiheessa takasin siihen uneen mistä kävelin ulos, mutta se auttaa hetkellisesti.
Mä näin viime yönä unessa Jumalan.. Mutta se ei ollut ihminen.
Mä oon niin väsyny.. Jos tietäisin näkeväni mukavia unia, nukkuisin viikon putkeen. Mutta se tuskin on mahdollista.
Mua masentaa edelleen, vaikka olo onkin helpottunu. Mä kaipaan rauhottavia ja sitä turvallista pöhnää mikä niistä tulee. Jospa mä saisin pian lääkärinajan taas.. En tiedä kuinka pitkälle pärjään pelkillä masennuslääkkeillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti