Ugly, inside and out

Mä oon jopa ihan onnistunut tänään. Söin herneitä heikotukseen, ja helpotti. Nyt jaksaa taas jatkaa. Oon edelleen ahminu kuvia, lataillu niitä kovolle.. Mulla on jo tuhansia kuvia, mutta ei riitä.

Vilkasin kuvajaistani ikkunasta, ja huomasin että mun maha on pienentynyt. Jes. Taidan alottaa huomennakin päivän kahvilla, jospa tuo pienenis entisestään. Vielä on pitkä matka siihen, että olisin tyytyväinen itteeni, mutta pikkuhiljaa se tulee lähemmäs.

Mulla on ollut tosi huoleton suhtautumistapa kaikkeen jo jonkun aikaa, siks en oo saanu laihdutettuakaan. Oon vaan heittäny huonon olon olan yli ja unohtanut sen. Mun on alettava viettämään enemmän aikaa peilin edessä.

Mun täytyy panostaa muutenkin ulkonäkööni enemmän. Ensimmäisenä mun on ajeltava säärikarvat, vaikka ei niitä kukaan kyllä näe muutenkaan. Toiseks mun on alettava pitämään huolta ihostani. Stressi on aina saanu mut repimään kasvojani, joten mulla on tälläkin hetkellä ainakin 10 haavaa ja punaista plänttiä kasvoissani. Mun on pidettävä näppini erossa. Muutenkin kasvojen hoito on jäänyt, niinkun kaikki muukin. Mulla on myös paljon näppylöitä, joita tulee näprättyä ja revittyä niin että niistä jää ruvet. Mun täytyy alkaa taas pesemään kasvojani.

Mun hiuksetkin on aika hirveässä kunnossa. Välillä on menny viikkojakin etten ole harjannut niitä ollenkaan, ja sitten kun harjaan, niitä irtoaa kourallinen. Mun täytyy siis opetella ihan kaikki alusta. Hampaiden harjaamisesta lähtien, sekin on jäänyt. Mä en yhtään ihmettele, ettei ole ollut mitään säpinää moneen kuukauteen, mä oon ollut ihan hirveän näkönen jo pitkän aikaa. Liian kauan.

Mun on aika alkaa välittämään itsestäni. Mun on opittava huomaamaan viat ulkonäössäni. Tyytyväinenhän mä en ole ollut, vaan välinpitämätön. Mun on opittava tekemään ero noiden välillä. Ja tehtävä jotain tyytyväisyyden eteen. Mä en tosiaankaan halua viettää loppuelämääni miettien mitä olisin voinut olla, ja miltä olisin voinut näyttää. Sen sijaan että vihaisin kaikkia jotka on nätimpiä ja laihempia kun minä, mun on opittava löytämään vikaa itsestäni, ja alankin pikkuhiljaa löytämään. Pitää vaan katsoa peiliin. Ja peili ei kerro kaunista tarinaa. Mun on muutettava se.

Mä haluan tuntea olevani taas pieni, hukkua vaatteisiin ja kääntää katseita. Siitä on liian kauan kun oon viimeks tuntenut niin.