Sanoin että mulla on huono omatunto jo valmiiks kun pitää ostaa ruokaa. Kysyttiin oonko syöny, en ole. "Nyt muija ruokaa naamaan" - Ei vielä.
Heräsin tänään 5 min ennen kun hoitaja tuli käymään. Paniikissa siivosin kissojen laatikot ja tuuletin. En osannu oikeen puhua mistään. Kerroin että oon nähny hirveästi painajaisia ja nukkunu liian myöhään. Kerroin että rajoitan taas syömisiä. Sanoin ettei siitä tarvii olla huolissaan.
Ens viikolla hoitaja käy vasta torstaina. Tuli ehkä vähän huonoon saumaan, kun ahdistus nostaa taas päätään. Noh, kyllä mä pärjään.
Mä en osaa tänään järjestää ajatuksiani. Ainoa mikä on varmaa, on se että haluan laihtua mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti. Tällä kertaa en voi syödä yhtä vähän kun viimeks, mutta voin silti syödä vähän. Eilinen meni ihan penkin alle. Söin vielä aamuyöllä, kun päätin että mun on syötävä jauhelihakastike loppuun ennen tätä päivää, että voin alottaa tänään kunnolla. Mä en tosiaan tiedä miten pärjään ilman tupakkaa tällä kertaa, kun nälkä alkaa koputtaa.
Aamupalaksi energiajuomaa. Ei ollu edes lightia, mutta ei voi mitään. Kofeiini vie nälkää. Oon ihan uupunut. Pitäis jaksaa soittaa isälle ja käydä kaupassa. Mua ahdistaa ajatuskin. Mä en halua ostaa ruokaa, olis paljon parempi jos vois olla kokonaan ilman. Tein eilen listan valmiiks, ei mitään lihottavaa. Silti tuntuu ihan ylivoimaiselta ajatuskin. Ostan salaattia ja jugurttia. Mulla on jääkaapissa perunoita, niitä voi paistaa jos on syötävä jotain raskaampaa. Mulla on myös puuroaineita. Vois ottaa puuron joka päivälle.. Ja kahvin. Äh, miksen mä osaa suunnitella syömisiäni yhtään!? Miks tää on näin vaikeeta tällä kertaa? Mä en osaa päättää edes turvaruokia. Pää lyö tyhjää. Asiaa ei auta yhtään se että mulla on vaan 40e rahaa ens perjantaihin asti. Noh, jos mä pärjään siihen asti, on se jo saavutus. Siihen asti mulla on aikaa laatia listä turvaruuista ja uus kauppalista niiden pohjalta.
Katoin itteäni peilistä ja mua alko ahdistaa. Mä en haluais että kukaan näkee mua tällasena. Mä en tosiaan tiedä miten mä saan itteni raahattua kauppaan. Mutta mun on pakko. Jos käyn nopeasti, niin että mahdollisimman vähän ihmisiä näkee mut, ehkä mä pystyn siihen. Jos meikkaan ja laitan hiukset nätisti, ehkä se helpottais asiaa. En ainakaan voi syödä ennen kun oon käynyt kaupassa. Mulla olis liian ahdistunu ja epäonnistunu olo jos söisin ennen sitä. Syön tänään vasta sitten kun on ihan pakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti