tiistai 3. marraskuuta 2015

9. päivä

Aamupalaksi suklaata, pinaattilettuja, voileipä ja vettä. Mä olen liian väsynyt välittämään mistään tänään. Tekee mieli mennä saunaan. Ehkä laitan sen kohta lämpiämään.

Taustalla pyörii simpsonit, niinkun pyöri koko yön. Näin outoja unia. Joku aavemainen tunne pyörii mielen pohjalla. Huomenna tulee rahaa. Huomenna on kaivauduttava kuorestani ulos ja lähdettävä kauppaan. Toisaalta mun tekee mieli ostella jotain kivaa, vaatteita ja alkoholia. Toisaalta mä haluaisin vaan unohtua kotiin. Viettää koko päivän, koko viikon peiton alla. Pitäis ostaa isälle jotain kivaa isänpäiväksi. Mä en yhtään tiedä mitä sillekkään ostaisin.

Oon masentunut. Hoitaja tulee perjantaina käymään, täytyy sen kanssa miettiä mitä tehdään, vai tehdäänkö mitään. Odotanko vaan että romahdan totaalisesti. Toisaalta haluaisin viettää taas kuukauden sängyssä, kadota sarjoihin ja elokuviin. Toisaalta haluaisin nauttia elämästä. Syödä hyvin, siivota ja nähdä ihmisiä. Toisaalta sänky vetää puoleensa kuin magneetti. En ole enää aikoihin herännyt pirteänä, valmiina uuteen päivään. Jatkan uniani yli puoleen päivään, herään vasta kun en saa enää nukuttua. Ahdistus ja masennus painavat päälle siitä hetkestä kun avaan silmät. Mua ei huvita tehdä mitään. Mä vaan olen, en ajattele. Tai ajattelen, mutta en mitään positiivista. Ihmiset ärsyttää mua, jokainen tilapäivitys facebookissa on kuin isku vasten kasvoja, kommentit raivostuttaa.

Laitoin saunan lämpiämään.. Jos saisin edes siellä käytyä, jospa se rentouttais. Pitäis siivota kissojen hiekkalaatikot.. Ne haisee, joten koko kämppä haisee. Jos sen saisin edes tehtyä tänään, ja ruokittua elukat, olisin edes saanu jotain aikaan. Mä tiedän mitä tästä olosta seuraa.. Kiihtyvä syöksykierre, joka päättyy itsemurhayritykseen. Niin siinä aina käy. Tai sitten alan taas näännyttää itteäni. Ehkä tällä kertaa niin ei tarviis käydä. Toisaalta vanhat tavat on lohduttavia. Mä en kyllä tarviis enää yhtään uusia arpia. Kaikki tuntuu vaan liian ylivoimaiselta. Mulla ei ole voimia tapella tätä oloa vastaan.

Mitä mä teen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti