tiistai 10. marraskuuta 2015

Kilo onnea vai ahdistusta?

Mä olen lihonu vaan kilon, vaikka tuntuu että oon syöny ihan hirveästi. Mulla on ristiriitaiset tunteet tästä. Heti kun heräsin, mietin miten mukavaa olis olla taas laiha. Näin unta että olin, ja ihmiset ei tunnistaneet mua, kehuivat. Näin unta että olin koulussa, menin leivän kanssa vessaan ja tuijotin itteäni peilistä. Otin hupparin pois ja siinä se oli, laiha, kaunis tyttö peilissä. Rinnasta näkyi luut, kaulasta jänteet ja hymyilin niin leveästi. Katsoin leipääni, työnsin sen likaisilla jaloilla lavuaarin päältä röskikseen, katsoin taas peiliin, huokasin syvään ja hymyilin. Uni jatkui, ja jonkun ajan päästä lyyhistyinkin sen koulun lattialle puoliks tajuissani. Pari ihmistä tuli siihen, koittivat puhua mut syömään. Repesin itkemään, hautasin kasvoni ohuen ohuisiin sormiini ja itkin kuin viimeistä päivää. Hetken päästä heräsin, ja hymyilin. Se peilikuva oli jotain mitä oon aina halunnut nähdä peilistä. Ehkä tää oli merkki, että mun pitäis taas yrittää. Toisaalta mä en halua kokea taas sitä hirveää heikotusta ja kipuja, mutta toisaalta se tuntuu ihanalta. Mä en tosiaan tiedä mitä mun pitäis tehdä. Mä haluan laihtua, mutta en tiedä onko musta elämään taas parilla juotavalla jugurtilla päivässä. Jos koitan nyt aluks vaan vähän rajoittaa, oon syöny tosi paljon viime aikoina. Ja rasvaista ruokaa. Tänään syön vasta sitten kun on pakko, ja syön vähemmän kun normaalisti.

Taidan ens kuussa tilata laihdutusnappeja. Rasvanpolttajia ja ruokahalua hillitseviä. Jos niiden avulla saisin jotain aikaan. Tässä on vaan se ristiriita, että mua ei ole häirinny mun koko, mutta haluan silti laihtua. En ole tyytyväinen mun peilikuvaan, joten mun pitäis ehkä tehdä asialle jotain. Mutta tällä kertaa en laihduta pakonomaisesti. Vaikka tiedän, että siihen tää taas johtaa. Mä haluan tilata lisää valokuvia mun anakuvista mitä on mun koneella sen 3-4000. Mulla on muutamia kuvia makkarin seinällä meikkipöydän yläpuolella, voisin ehkä täyttää koko seinän niillä. Ehkä mä haluankin taas uppoutua siihen maailmaan.

Polttaminen auttais tässä, samoin kun tietyt aineet, mutta taidan yrittää tällä kertaa ilman niitä. Mulla ei ole oikeen varaa mihinkään ylimääräiseen. Tosin niitä fitnesstukun napeja saatan kyllä tilata, niihin ei mene paljoa rahaa. Ehkä mä tällä kertaa pääsisin siihen pisteeseen että olisin ylpeä peilikuvastani.. Toi uni oli niin ihana, makasin kaikessa hiljaisuudessa sängyllä ja hymyilin kun heräsin siitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti