Tears

Selailin ja järjestelin kuvia koneella ja löysin parin vuoden takaisia kuvia itestäni kun olin melkein 30kg laihempi.. Olin niin paljon paremman näkönen kun nyt, enkä ollut vieläkään tyytyväinen. Mutta MIKS HELVETISSÄ mä päästin itteni tähän kuntoon!? Miksen mä vaan syöny vähemmän, miks mä lakkasin välittämästä? Kun katoin niitä kuvia, kyyneleet alko valumaan mun silmistä. Mä en halua olla tämän kokoinen, haluan takasin noiden kuvien painoon mahdollisimman nopeasti. 

Ainoa huono puoli on se, että mä en ole enää niin vahva. Mun täytyy aloittaa kaikki ihan alusta, aivopesu, inspiraatio, syöminen, ruokailutottumukset.. Kaikki on opeteltava uudelleen. Mä en tosiaan tiedä miten mä selviän tällä kertaa. Miten mä onnistuisin taas, tappamatta itteäni. Mun on alettava laskemaan kaloreita. Mun on asetettava tavoitteet ja aikarajat, alettava ramppaamaan taas vaa'alla. 

Mä tiedän että mua pidetään läskinä, oon kuulut sitä monestakin suunnasta, enkä mä halua että musta ajatellaan niin. Mä haluan näyttää kaikille että mä en ole ahne läski possu, vaan mun sisällä on vielä se laiha ja kaunis tyttö jonka kaulasta paistaa jänteet, jonka lonkkaluista saa helposti kiinni, jonka kylkiluut tuntuu halattaessa. Mä aion pystyä siihen taas. Olen ennenkin pystynyt. 

Tähtään tästä lähtien kilon painon pudotukseen viikossa. Sillä pääsen edes johonkin. Aikaahan siihen menee että saan tarpeeks painoa pudotettua että oon tyytyväinen, mutta en uskalla tähdätä yli kiloon viikossa, ettei taas käy huonosti. Mä en kestä tätä oloa ja painoa. Mun on pakko laihtua, pakko. Oon niin pettyny itteeni. Mä en halua olla enää ikinä näin painava. Haluan päästä siihen pisteeseen että olen liian laiha. Haluan olla taas heikko. Ja siihen on vaan yksi tie. Oon ollut liian mukavuudenhaluinen viimeaikoina. Se saa luvan loppua nyt. Huomisesta lähtien mä syön paljon vähemmän kun tähän asti. Lasken kaiken. Mä en voi jatkaa näin. Olen oksettava.