Tuli sitten valvottua ja puhua räpätettyä koko yö, käytyä aamusaunassa ja nyt on olokin kyllä sen mukainen. Hirveä väsymys ollu jo muutaman tunnin, verensokerit alhaalla ja mieli jumittaa niin että on alkanu masennus ja ahdistus nostamaan päätään jossain sisällä. Kuitenkin ihan positiivinen olo on koko illasta, yöstä ja tästä päivästä.. Jotkut asiat omassa käyttäytymisessä jäi ärsyttämään ja huomasin että ystävääkin ärsytti.. Pyysin sitä kyllä anteeks, mun oli vaan pakko puhua kaikki mitä mieleen tuli..
Kummatkin puhuttiin sellasia asioita mistä ei oltu koskaan puhuttu, mutta mulla aukes kaikki tunnelukot pään sisältä ja tajusin itestäni niin paljon asioita mitä en ollu ennen osannu edes ajatella, ja ajattelin vanhoja asioita ihan eri kannalta.. Mä vaan annoin kaikkien tunteiden ja uusien oivalluksien pursuta mun suusta ulos, en pystyny hallitsemaan sitä ollenkaan. Vaikka puhuin pahoistakin asioista, mua ei kuitenkaan ahdistanu tai masentanu ollenkaan koko yönä, vasta aamulla kun alko väsymään, se masennus ja ahdistus alko tulemaan takasin. Varmaan senkin takia väsyttää nyt niin paljon henkisesti ja fyysisesti kun aivot kävi ihan ylikierroksilla koko yön..
Söin viimeks 10 tuntia sitten. Join koko yön vaan light limuja, vettä ja vähän mehua. Nyt en uskalla syödä ennen kun äiti käy pyörähtämässä, koska musta tuntuu että kun syön, mua alkaa nukuttaa ja sitten mua ei saa kirveelläkään hereille vähintään 12 tuntiin. Oon täysin poikki. Onneks nyt ahdistukset ja pahin masennuksen kolkuttelu tuntuu helpottaneen, mutta ei voi vieläkään sanoa että olis oikeasti hyvä olo. Jossain vaiheessa tuli miniahdistuskohtauksia joka kerta kun alko jotain enemmän ajattelemaan. Pelkäsin jo että kohta alkaa paniikit, mutta osasin sitten blokkailla pahimmat ahdistukset pois mielestä. Mä toivon että saan nukuttua ja levättyä muutenkin nyt kunnolla, ja että huomenna olis jo paljon parempi olo. Jos jaksais tehdäkkin jotain.
Jos mä joskus saisin terapiassa noi tunnelukot auki noin niinkun viime yönä kävi, se olis tosi hyvä. Mutta toisaalta taas kun mä ite vaan sisäistäisin nää asiat mitkä välillä purkautuu, niin ei välttämättä tarviis edes purkaa niitä kenellekkään. Siinä on vaan se huono puoli että kun ne purkautuu, niitä purkautuu niin älyttömän paljon, etten mä voi mitenkään muistaa niitä kaikkia jälkeenpäin.
Mä tosiaan toivon että huomenna ei ahdista enää.. Kun ei oikeen ole mitään lääkettä mikä siihen auttais, en sitten soittanu lääkärille viikolla että tarviin rauhottavia taas.. -.-" Mut noh, koitettava ens viikolla soittaa.
Oon salaa tosi tyytyväinen etten syöny koko illan, yön ja päivän aikana mitään. Tällasen aloituksen mä halusinkin. Huomenna kun herään, tulee olemaan ihan hirveä nälkä, mutta se on sen ajan murhe. Kyllä mä uskon että tää lähtee rullaamaan hyvin tästä lähtien. Mun piti vaan todistaa itelleni että pärjään pitkiä aikoja ilman ruokaa, jos vaan haluan.
Mulla on vähän sekava olo. Aivot ei jaksa enää. Nyt tosiaan koitettava vaan huilata ja olla ahdistelematta. Kaikki on kuitenkin aika hyvin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti