Oon tässä ahminut taas thinspokuvia. Miten oonkin ruoskinu itteäni kun oon luovuttanut ennen kun oon saanu kunnon tuloksia. Mun on nyt muistettava ottaa itteäni niskasta kiinni joka päivä, ostettava colaa jokaiselle päivälle, muistettava syödä vähemmän ja siivota enemmän. Ehkä rakentaa taas jonkinlaisen sosiaalisen elämän. Se vaan vaatii paljon liikkumista, jos meinaa mennä kavereiden luo, ne asuu kaikki aika kaukana.
Ens kuussa tilaan niitä kuvia, laitan makuuhuoneen seinät niitä täyteen. Huomenna käyn vaa'alla, tänään piti käydä, mutta unohdin. Heräsin kyllä aika nopeasti, kun hetken makoilun jälkeen muistin että mulla on tupakkaa. Innostuin ja nousin ylös, selasin vähän aikaa facebookia ja menin tupakalle. Sen jälkeen kahvi kiehumaan ja takasin koneelle. Huomenna vois kokeilla samaa.
Oon huomannu, että laihduttamisesta on tullu sitä vaikeampaa mitä vähemmän mua on ahdistanu. En toivo että ahdistais, mutta se saa mun laihdutusinnon vahvemmaks. Oon tässä muutamana päivänä katellu käsiäni. Ne on kaventunu aika paljon, vaikka en oo laihtunu, tai ainakaan en usko laihtuneeni. Niihin on myös alkanu kasvaa pientä valkosta karvaa. Tuo kaikki tuntuu oudolta, koska mä en tosiaan usko laihtuneeni.
Mua ärsyttää, kun mulla ei ole mitään terveellistä ruokaa, kurkkua ja jugurttia lukuunottamatta. Noh, täytyy syödä vaan vähemmän. Köyhänä on hankala laihduttaa, kun tuntuu ettei ole varaa ostaa terveellistä ruokaa 40 euron viikkobudjetilla. Ens kuussa mun on säännösteltävä. Pitäis ostaa talvitakkikin, mä en usko että pärjään koko talven hupparilla. Mä en vaan haluais ostaa niin isoja vaatteita, tulee niin läski olo kun edes koittaa päälleen sen kokosia vaatteita mitkä mulle tällä hetkellä sopii. Mulla on tasan yhdet housut, jotka ei kiristä mistään, ja ne tuntuu hyvältä jalassa. Ne on tietenkin löysät, kröhöm, miesten housut, mutta naisten osastolla oli ihan samanlaisia.. Ostin, koska oli halvat ja mukavat.
Mua ärsyttää, kun vaatehuone on täynnä ihania vaatteita, joihin en mahdu, vaikka joidenkin kokolaput hirvittää. Ykskin ihana paita, jonka tilasin... Tilasin tarkotuksella ison koon, mutta yllätys, yllätys, rinnan kohdalta kiristää. Mun on pakko saada painoa pois. Mä en ole muistanu syödä noita laihdutusnappeja, vaikka mun on pitänyt. Täytyy siihenkin keksiä joku juttu millä muistan sen. Ärsyttää!
Jos kesään mennessä saisin pudotettua 20kg, olisin tosi tyytyväinen. Kilo viikossa, ei paha? Se vaan tarkottaa täydellistä ajatusmaailman muutosta. En saa enää ajatella "No ei se mitään haittaa vaikka syön vielä kerran, oon syöny niin vähän tänään" tai "Mä syön huomenna sitten vähemmän ja liikun enemmän." Toi ei vaan toimi. Tiedän että en tule liikkumaan oikeastaan ollenkaan, koska vihaan liikuntaa, joten ainoa mahdollisuus laihtua, on olla syömättä niin paljon kun tähän asti. Eikä se toimi, että huomenna onnistun paremmin, mä en kuitenkaan onnistu. On opittava elämään päivä kerrallaan, ja tehtävä joka päivä parhaansa.
Ne nilkkapainot on vieläkin siellä laatikossa....
Onko tää aina ollut näin vaikeaa? Miten mä oon ennen onnistunut? Tänään oon ollu vasta noin 4 tuntia hereillä ja syömättä. Silti mua heikottaa ja on huono olo. Oon jo yli tunnin taistellu heikotusta vastaan. Miten mä oon voinu olla monta päivää syömättä? En ymmärrä. Ehkä mä oon ollut päättäväisempi ennen. Mun täytyy löytää taas se mielentila, missä heikotus on vaan pikkuvika, tai jopa hyvä asia. Mä alan kyllä tuntea pientä ylpeyttä tästä heikotuksesta, nyt kun aloin miettimään. Ainakaan en ole syönyt liikaa tänään.. Vielä.
Nyt se tuli. Päätös. Tänään on ensimmäinen päivä, kun laihdutan. Tänään mä en saa syödä liikaa, vaikka menis yöunet. Vaikka maha kurnis kun menen nukkumaan, tänään mä en syö liikaa. Tänään on ensimmäinen päivä, kun mä vihdoinkin onnistun.
I want to be known as The sexy, skinny bitch again.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti