Nousin sitten ylös ja aloin siivoamaan. Järjestin vaatehuoneen, laitoin 2 naulakkoa seinälle ja niihin vaatteita, tyhjensin makuuhuoneen roskiksen, tai ainakin sen verran mitä muovikassiin mahtui. Laitoin myös kuivat pyykit telineeltä kaappiin, ja telineen piiloonsa. Siivosin myös makuuhuoneen ja järjestelin vähän olohuonetta.
Mä haluaisin nukkua, ja osata mennä nukumaan aikasin, mutta mä en vaan osaa. Laitoin kyllä huomiselle herätyksiä 10 aikaan, jos saisin revittyä itteni ylös ja viemään roskat ulos ennen kun hoitaja tulee. Mua hävettää miten siivoton oon ollut jo monta viikkoa. Toivottavasti mä jaksan huomenna siivota lisää, ainakin imuroida, tiskauskin jäi pahasti kesken sillon kun viimeks tiskasin.
Mieliala on noussut jonkun verran, tai aika paljonkin. Aikasemmin kaikki liikkuminen, jopa kirjottaminen oli raskasta, eikä mua huvittanut tehdä mitään. Nyt mulla on sellanen olo, että jaksaisin ehkä jopa siivota kissojen laatikot ja käydä suihkussa. En edes muista millon kävin viimeks suihkussa.. On siitä muutama päivä.
Huominen aamupaino pelottaa.. Tuntuu että se on noussut 10kg. Mua oksettaa katsoa tai koskea itteäni. Vihaan ulkonäköäni ja jokaista kiloani. Alan päästä takaisin siihen mielentilaan, jossa millään muulla ei ole väliä, kun laihtumisella. Laitoin ranteeseeni ketjun, joka on aika napakka, ei kiristä, mutta ei roikukaan. Otan sen pois vasta, kun se roikkuu. Sitten mä olen ehkä tarpeeks hyvä, tarpeeks laiha. Se koru muistuttaa siitä, että mä en saa syödä liikaa, että mun pitää laihtua.
Mua heikottaa, mikä on outoa, koska mähän kuitenkin slin, ja sen jälkeen oon juonu puolukkamehua. Ehkä mä kuitenkin jaksaisin vielä sen verran touhuta, että siivoaisin kissojen laatikot ja heittäisin roskapussit kuistille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti