Mulla on kyllä nyt niin sekava olo että huhhuh.. En oikeen tiedä mitä pitäis ajatella ja mistä lähtis purkamaan kaikkea mitä viime yönä tajusin.. Tajusin kymmeniä uusia asioita itestäni mitä en ollu ennen edes kuvitellu, mistä en ollu ite tienny mitään.. Tällä viikolla on kahtena iltana yhtäkkiä murtunu niin paljon tunnelukkoja ja ymmärtäny asioita että oon ihan shokissa, hämilläni, sekava olo kun niitä on niin paljon että ne on hankala avata uudestaan, mutta silti on jotenkin valaistunut, helpottunu ja sellanen olo että oon aikuistunu ihan hirveästi sen jälkeen kun näin kävi ekan kerran, tiistaina. Koko ajan tulee mieleen hirveästi ajatuksia koko jutusta, mutta mun aivot on niin ylikuormittunu jo että mä veikkaan että menee kauan ennen kun käsitän kaiken tajuamani kokonaan.
Musta tuntuu että yli kuukauden selvistely on saanu mun ajatukset järjestymään niin, että nyt kun on ollu tosi hyvä olo, ja on osannu sivuuttaa kaikki pahat olot, aivoissa on vaan vipu kääntyny että sieltä vaan tulvii uusia ajatuksia ja uusia näkökulmia asioihin.. Tätä on niin vaikea selittää niin että koko tunne välittyis muille, mutta tää on yks hienoimpia tunteita mitä oon koskaan tuntenu, vaikka tää onkin vähän ahdistava tällä hetkellä kun aivot on ruuhkautunu, mutta otan kaiken positiivisen kautta, että rauhassa vaan, nää kaikki selviää aikanaan, ja ne mitkä ei selviä, niiden ei tarviikkaan.
Nukkuminen vähän pelottaa.. Tai se tilanne kun yrittää unta. Tulee vahingossa mietittyä liikaa ja kun aivot ei oikeen jaksa enää, alkaa ahdistaa ilman mitään erityistä syytä. Vaikka kuinka ajattelee positiivisesti eikä ajattele mitään masentavia tai raskaita asioita, väsymys tekee kaikesta tosi ahdistavaa. Toivottavasti en näe painajaisia, mä en kestä jos herään paniikkiin.. Noh, huomenna kaikki on taas paremmin kun aivot jaksaa taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti