tiistai 17. marraskuuta 2015

Ei tää valvominen oo mun juttu.

Hirveän säikky ja paniikkiherkkä olo... Stressaa ihan hirveästi se, että äiti sano soittavansa isälle että tulee hakemaan mua tässä aamun aikaan kauppaan, mutta en yhtään tiiä mihin aikaan se on tulossa. Tuntuu että sydän hyppää kurkkuun sitten kun se ajaa tuohon ikkunan eteen. Laitoin jo hupparin valmiiks päälle ja keräsin taskuihin lompakon, kauppalistan, puhelimen ja avaimet, ettei varmasti jää mitään, koska tiedän että oon paniikin partaalla kun se tulee hakemaan.

Söin aamupalaks banaanin. Kyllä mä ajattelin syödä jugurtinkin, ja juoda kahvia, mutta vasta kauppareissun jälkeen, kun pääsee rauhassa syömään. Banaanikin meinas mennä väärään kurkkuun kun hermoilen niin hirveästi.. Hitto miten on inhottava olo! Sydänkin on hakkaillu ihan miten sattuu, oon joutunu popsimaan beetasalpaajia vähän väliä. Kyllähän se olo helpottaa sitten kun saa sen kaupassa käynnin pois alta eikä oo enää kiire mihinkään.

Mun on väsymisen uhallakin otettava yks rauhottava masennuslääke.. Tää valvominen tekee mut niin paniikkiherkäks että mua suoraan sanottuna pelottaa mennä kauppaan tässä olossa. O___O Noh, tän päivän kun kärsii niin huomenna on sitten jo paljon parempi olo.. Sekin helpottaa kun saa sitä tupakkaa.. En malta odottaa että pääsee takasin kotiin, ottaa kupin kuumaa ja menee takapihalle lempituoliin tupakalle...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti