My silence is another word of my pain

Paino on laskenu ihan ok... Yleinen vointi taas on ihan päin persettä. Mulla sattuu joka paikkaan ihan hirveästi koko ajan, on päiviä kun en pysty edes kävelemään kunnolla. Mieli alkaa hajoilemaan. En oo vieläkään pystyny käsittelemään ystäväni kuolemaa, en ole pystyny itkemään tai purkamaan sen tuomaa oloa mitenkään, ja sen päälle on kasaantunut kahden kilometrin paksuinen jääkuori kaikkea muuta stressiä ja paskaa.

Mä olen yksinäinen. Tosi yksinäinen. En tiedä miten jaksan enää. Roikun kallion reunalla, ja alapuolella odottaa helvetti. Tuhat kertaa pahempi kuin mikä tällä hetkellä on sekä mun ympärillä että mun pään sisällä.

Mulla ei ole ketään enää. Ei ketään jolle puhua. Ei ketään jota kiinnostaa. Ei ketään joka haluais auttaa tai edes kuulla musta mitään.

Haluaisin itkeä niin hirveästi, mutta en vaan pysty. Se ei vaan onnistu. Oon liian väsynyt.

En kestä olla itteni kanssa. Itsetunto rämpii jossain pohjamudissa.

Kaikki yritykset missään asiassa on yhtä tyhjän kanssa.

En jaksa tätä paskaa enää.

Mutta pakko jaksaa.

Hiljaa.

Yksin.

Block

Mun maha on ollu ihan jumissa kaikkien lääkkeiden takia. En uskalla nousta vaa'alle. Tänään onneks sentään on maha ollu vähän sekasin edes. Puoli päätä, kurkku ja kaula on turvoksissa. Nesteet tuntuu vaan kerääntyvän elimistöön. Inhottaa. Väsyttää ihan hirveästi.

Tyhjäkäynnillä

Oon menny eilisestä asti aikalailla pelkän mehun voimalla. Niveliin sattuu, paleltaa ym ym normisettiä. Tänään oli akvaarioiden siivousoperaatio, putsasin kaikki 3. Koko päivähän siinä meni. Otin ilmeisesti eilen pakastimesta lettupaketin sulamaan jääkaappiin, päätin tänään paistaa ja syödä siitä puolet. Ei mulla ollut edes nälkä, mutta tiesin että koko päivän riehumisen jälkeen oli pakko saada jotain mehua vahvempaa, varsinkin kun hammaskaan ei ole ollu (vielä) oikeastaan ollenkaan kipeä. Oon kyllä syöny panacodia ja ibumaxia tasasin väliajoin. Ne ei kuitenkaan tunnu auttavan näihin nivelkipuihin. Käsiin sattuu ihan järkyttävän paljon, varmaan rasitin liikaa kun roudasin vesiämpäreitä ees taas.

En oo kattonu painoa vieläkään, koska heräsin taas yöllä. Tänään oon kyllä niin väsyny että toivon tosiaankin että nukun aamuun asti. Otettava lääkkeet, purskutettava suu tuolla ihme aineella mitä hammaslääkäri suositteli hampaan poiston jälkeen ja sit vaan nukkumaan. En jaksa käydä edes suihkussa. Jospa sit aamulla...

Operaatio Hammas

Heräsin taas keskellä yötä. Päätin sitten että tänään on hyvä päivä soittaa hammaslääkärin särkypäivystykseen ja poistattaa ainakin yks viisaudenhammas. Sillä tekosyyllä voin ehkä luistaa jouluna syömisestä. Kyllähän se monttu ehtii kai parantua ennen sitä, mutta viimekskin meni pari kuukautta ennen kun kivut hävis kokonaan. Varsinkin pureskelu sattui pitkän aikaa kun hampaat haki vielä omaa paikkaansa.

Mä tiedän että tää touhu alkaa olla jo tosi sairasta, revityttää nyt hampaita ettei tarvii syödä... Mutta mun pitäis muutenkin poistattaa nuo loput viisaudenhampaat, joten miksei nyt joulun alla, kun houkutus syömiseen on kaikista suurin?

Paino on kai pysyny samoissa lukemissa.. En tänään kattonu painoa kun heräsin joskus 4 aikaan. Päätä särkee ja melkein oksensin kun kävin tupakalla. Pitäis kai syödä aamupalaa ennen kun meen sinne hammaslääkäriin, sen jälkeen ei tarvii sitten taas hetkeen syödäkkään...

Pitäis kai soittaa äitille jos sillä olis lainata sen verran rahaa että saan jotain nestemäistä ruokaa ja särkylääkkeitä... Inhottaa vaan kysyä.

x3,7

Paino ei tahdo taas tippua vaikka oon syöny vähemmän. Eilen oli hautajaiset. Tänään on vaan tyhjä olo. Tein harakoille lintulaudan takapihan metsään. En tiedä mistä sain voimat siihenkin. En oikeastaan tiedä mistä saan voimat mihinkään mitä teen. Oon jatkuvasti väsynyt ja kylmissäni. Rahat on loppu, mutta ei ole mitään uutta.

Tuntuu kun olisin tuuliajolla. Mä en tiedä enää mistään mitään, kaikista vähiten itsestäni. Mä en tiedä miks jatkan tätä. Ehkä siks, kun en tunne nälkää niin on helppoa olla syömättä. Mun pää on sekasin, kaikki on sekavassa mytyssä, enkä saa sitä purettua vaikka kuinka yrittäisin. Hoitaja oli perjantaina vittumaisella tuulella. Mutta kai kaikilla on huonot päivänsä. Se tulee taas vasta perjantaina käymään. En tiedä mitä se kuvittelee.. Nyt jos koskaan tarviisin juttelua sen kanssa kun yks mun ainoista ystävistä haudattiin... En tiedä, alkaa tuntua että hoitajakin luovuttaa jo mun suhteen.

Kaikki tuntuu sekavalta ja ahdistavalta. Oon nähny nyt kahtena yönä unta että tapan ihmisiä. Ensimmäisenä yönä tapoin kaks ihmistä ampumalla. Viime yön uni oli jatkoa edelliseen. Tällä kertaa niitä ihmisiä oli noin kymmenen, eikä pelkkä tappaminen riittänyt. Hakkasin, potkin, puukoti, seivästi, viilsin kurkut auki ja lopuksi löin päät irti miekalla. Mulla ei ole hajuakaan miks näen tällasia unia ja herään keskellä yötä niihin. Heräsin viime yönäkin.

Sen takia kai paino oli mitä oli aamulla. Mä nimittäin join kun heräsin, kävin tupakalla ja valvoin jonkun aikaa ennen kun aloin taas nukkumaan. Aamun unet oli sitten kai tavallisia, en muista. Tiedän vaan että olisin halunnu jatkaa unia, mutta mulla oli sellanen tunne, että mun pitää herätä. Huomenna mun on herättävä aikasemmin, koska mulle saattaa tulla aamulla paketti ovelle. Toivottavasti tuleekin. Sais vihdoinkin kunnon suodattimen tuohon keskimmäiseen akvaarioon.

Oon tosi väsynyt koko ajan. Mun pitäis lähteä käymään kaupassa noin tunnin päästä. Mulla on 5e rahaa. Ostan juustoa 3 eurolla ja teen lottoa kahdella. Musta tuntuu että alan jäädä koukkuun pelaamiseen. Oon tehny ihan liikaa lottoa ja kenoa tässä kuussa. Oon ostanu arpojakin. Mä en ennen pelannu ollenkaan. Mä vaan aina toivon että voittaisin edes vähän, että olis enemmän rahaa. Nyt mun pitäis selvitä taas 11 päivää ilman rahaa, kaapit tyhjänä. Ei mulla niin väliä ole, kunhan elukoille olis kaikkea. En tiedä riittääkö kissojen ruuat niin pitkälle...

Asia Pihvi

Mä söin tänään pihvejä. En tiedä edes kuinka monta, laitoin vaan pannulle ison paketin pippuripihvejä, paistoin ne ja vähän kasviksia, lappasin kaiken lautaselle ja vaan söin. Söin ja söin ja söin, vahtimatta ollenkaan, paljonko. Lopetin vasta kun maha oli täynnä, eli kaksi pihviä jäljellä ja vähän kasviksia. Vein lautasen ja ruuanjämät keittiöön ja unohdin ne sinne. Joku kissoista oli vetäny yhden pihvin lattialle, tais olla liian pippurista niille.

Outoa tuossa syömisessä oli se, miten helppoa se yhtäkkiä oli. Mä olin niin väsynyt, kaikilla tavoilla. Mä vaan päätin että nyt mun on syötävä, enkä epäile hetkeäkään että nuo pihvit saattoi pelastaa mun hengen, ainakin toistaiseksi. Mun sydän on ollu aamusta asti tosi huonona. Mun maha ei toimi niinkun sen pitäis.. Se meni ihan sekasin "kunnon ruuasta", mikä on toisaalta ihan hyvä asia. Ehkä mun paino ei nousis huomiseks ihan hirveästi.

Kyllä, mulle tuli ahdistuksia pitkin päivää tuon takia, mutta mä pääsin niiden yli. Laitoin leffan pyörimään kun olo alko tulla liian inhottavaks. Katoin My mother's eyes. Oli aivan loistava leffa, tosin loppu jäi auki, joten jäi pieni ärsytys. Otin yhden rauhottavan. Kohta alkais olla taas se aika kun pitäis alkaa nukkumaan.

Mä tajusin tänään että mulla on ystävä. Ihminen, joka haluaa jopa viettää aikaa mun kanssa ja joka jaksaa kuunnella mua. Kerroin sille tuosta pihvitilanteesta, niin se sano ettei me nyt sellasista asioista aleta ahdistumaan. Se tulee kai huomenna käymään. Oon ollu tosi huolissani siitä, sekin on masentunut ja varma siitä, että kuolee pian. Mä olen koittanu joka päivä muistaa kysyä mikä fiilis, ja ollaan juteltu muutenkin sillon kun kumpikin on jaksanut. Me ollaan niin samanlaisia, että kun tutustuin siihen, mun oli pakko yrittää auttaa sitä. Kumpikin on niin varmoja omasta tuhostaan, mä toivon että voin auttaa sitä, jospa vaan toinen meistä kuolis nuorena...

x3,3

Tänään heikottaa pahasti. Elukoiden ruokkimisen jälkeen sydän hakkas hirveän lujaa, päässä pyörii vieläkin. Ajatuskin aamupalasta oksettaa. Näin taas outoja unia.

Ajatus ei oikeen luista tänään. Herätessä mun oikea korva oli kuuro. Sen kuulo on heikentyny viime kuukausien aikana huomattavasti. Vasemmasta silmästä lähtee välillä näkö.

Mulla oli eilen fyysisesti hyvä olo illalla, mikä sai mut melkein sekoamaan. Mulla oli niin syyllinen olo. En halunnu hyvää oloa. En ansaitse hyvää oloa. Se on väärin. Mun täytyy kuolla hitaasti ja tuskallisesti. Ainoa huono puoli siinä on se, etten tiedä yhtään miten mun eläimille sitten käy.