-.-" Huoh

Menin sitten vääntämään tuollasen... ja vielä lettujakin... Miten voikin ihminen itteään inhota..!!!

Väsymys

Tää on ollu yhtä tuskaa tää oleminen... Viikonloppu meni tuskaisesti vaikka olikin ihmisiä käymässä. Teki koko ajan vaan mieli käpertyä peittoon piiloon. Niin mä taisin itse asiassa tehäkkin muutamaan otteeseen. En edes puhunu oikeestaan mitään vaikka parhaimmillaan kämpässä oli minun lisäks 6 ihmistä.

Juominen ei maistu, polttelu ei maistu, ruoka taas maistuu liiankin paljon. Paino huitelee tähtitieteellisissä lukemissa, josta syytän lääkkeitäni. Tänään jätin aamulääkkeet syömättä, samoin kun jätin eilenkin ja nyt alkaa tuntua vähän paremmalta. Kunhan rahat tulee niin tilaan varmaan taas kassillisen laihdutuspillereitä. Viiden kilon painon nousu tekee keuhkoille saman kun olis juossu kilometrin. Koko ajan. Ahdistaa sen verran että piti pyytää lääkäriltä avaavaa lääkettä. Ei meinaa henki kulkea. Laihdutus ei onnistunu siis tällä kertaa, mutta siitä syytän ihan vaan lääkkeitä. Sano hoitaja mitä hyvänsä, niitä nappeja en enää syö.

Väsymyksestä ja lihomisesta seuraa inhottava noidankehä, eli kun on jo valmiiks väsyny, sitä menee vaan sohvalle makaamaan ja siinä sitten tuijottaa telkkaria hamaan kuolemaan asti eikä saa tehtyä muuta kun ruokaa jota sitten tasasin väliajoin tunkee turvastaan alas, mikä sekin lihottaa ja väsyttää taas lisää. Hitto mikä luuseriolo! Onhan tässä nyt jotain keksittävä. Kattoo mitä tuo lääkkeiden vähennys tekee, jos pääsis taas liikkeelle ja tekemään jotain. En halua elää sohvaperunan elämää enää yhtään enempää.

Uudelleensosialisoituminen

Koko viikonloppu on tullu "perseiltyä" silleen semisti, ei mitään yyberkännejä tai mitään muutakaan hölömilyä, mutta silleen vähän tullu otettua. Tässä nyt pari kaveria on, toinn on ollu mun luona jo 3 yötä ja nyt tuli toinenkin. :) Saas nähdä mitä tästä tulee. :)

Lately I've been losing sleep, dreaming about the things that we could be

Alan pikkuhiljaa herätä lääketokkurastani. Viikonhan sitä kestikin. Eilen kävin juttelemassa hoitajalle ja tein samalla masennustestin ja sain pisteiks 27, eli vaikeaa on vieläkin. On kuulemma perusteltua mennä ens viikolla uudestaan. Oonhan mä kyllä joka viikko siellä käynytkin sen jälkeen kun osastolta pääsin tuossa ööh... Kuukaus sitten? Oon ollu niin hautautuneena omiin oloihini että en enää tiiä yhtään kuinka paljon aikaa on menny siitä kun viimeks sain jotain aikaan tai tein mitään järkevää.

Tänään jaksoin jo siivoilla vähän. Tiskasin ja siivosin parvekkeeni. Siirsin myös yhen hyllykön paikkaa parvekkeen toiselle puolelle ja pesin sen kun oli niin p*skanen. Piirtelinkin pitkästä aikaa. Piirsin eilenkin yhen kuvan. Ajattelin että jos yhen kuvan päivässä piirtäis tai luonnostelis niin lähtis sekin taas pikkuhiljaa luistamaan. Taidot on tosiaankin ruosteessa enkä oo ollenkaan tyytyväinen noihin, mutta kyllä se sieltä palautuu kun kädet tottuu taas tekemään. Siitä on jotain vuosi kun viimeks oikeen piirtelin ja maalailin, joten ei mikään ihmekkään että ei heti onnistu. 

Tämän päivän tuotos:

Vuosi sitten tehty:

PIENI ero!

Oon syöny ihan liikaa tässä viime aikoina, ja siihen pitää saada joku muutos. Onneks kaapeista alkaa pikkuhiljaa loppua kaikki lihottava, joten pääsen taas hyvään alkuun pelkästään sillä mitä mulla jo on. Oon totaalisen rakastunu appelsiinijugurttiin. Söin sitä tänääänkin aamupalaks. (Who f*ckin' cares?) Mulla on myös lupaava teekokoelman alku. Tekis mieli ostaa kaikkia erilaisia teelajeja ja hörpiskellä sitten niitä vaikka ihan ajan kuluks. Voin muuten suositella tuota "chillausjuomaa", missä on vihreää teetä ja hunajaa. Aivan mahtavan makusta! Ja todellakin rentouttavaa, vaikka kylmänäkin jois. Kallistahan se on mutta tosi hyvää.

Äiti soitti ja harhauduin aiheestani ihan totaalisesti. Noh, kerronpa vaikka sitten siitä että miten oon miettiny sitä että kun tungen päiväni täyteen kaikkea harrasstelua ja siivoilua, saan siitä hyötyliikuntaa. No niinhän se on. Haluaisin vaan äkkiä eroon näistä ylimääräsistä läskeistäni. Haluaisin olla terveen näkönen. Tosin mulle jotkut sanoo nytkin että ei tarviis pudottaa painoa ollenkaan, mutta mä oon ehdottomasti eri mieltä. Mä oon alkanu ajattelemaan omaa kehoani jonkinlaisena taideteoksena. En siis silleen että 'oi että miten upea oon', vaan silleen että kaikesta mitä teen, jää jonkinlainen jälki kehoon. Oli se sitten arpia tai löysää nahkaa tai tatuointeja, (joita mulla on 4) kaikki kertoo oman tarinansa jostain. Nyt haluan sitä löysää nahkaa joka kertoo päättäväisyydestä ja kunnianhimosta, myös parantumisesta jollain tasolla, ja toisaalta myös samalla erilaisesta sairaudesta ja elämästä paineen alla.

Viimeisin, tosin keskeneräinen tatuointi. 

(Kuva otettu suoraan hakkauspenkistä noustuani, joten vähän likanen iho)

Sain äidiltä mahtavan idean kerätä jotain käppyröisiä risuja yms roinaa parvekkeen hyllykköön koristeeksi. Voi tulla hienon näkönen. Täytyy vaan ehtiä ennen kun lumet tulee takasin. Tiedän jo yhen asian minkä käyn tuolta pihalta noutamassa; sellasen massaklöntin mikä on ilmeisesti jääny yli kun kävelytietä on tehty. mitä ihmeen kivi-pikisotkua onkaan, mutta se on jotenkin kiehtovan näkönen ja muotonen niin taidan käydä sen hakemassa kunhan jaksan ulos asti raahautua. Ehkä musta vielä jonkinlainen hullu taiteilija tulee. (I wish.)

Kuvaton päivä

Lääkityksen noston takia oon ollu aivan jäätävän väsyny viime päivinä. En tajua millä ihmeellä saisin itteni kammettua ylös sohvalta ja tekemään jotain järkevää. Tänään tosin sain käytyä keskustassa sossussa, turha reissu sekin mutta tulipahan tehtyä. Rikoin sääntöjäni ja kävin hesessä syömässä... noh, kai sitä joskus voi vähän lipsua..? Ei siihen maailma kaadu. paino on tosin jääny jumittamaan paikalleen, pitäis pikkuhiljaa alkaa tekemään asialle jotain. ehkä sitten kun taas piristyn. olihan tuo tämän päivän reissukin jotain 7km, joten en nyt ihan läskistyny laiskamato ole kuitenkaan. Lääkkeistä johtuu myös se ettei maha toimi kunnolla. Hirveen turvonnu olo koko ajan ja tää väsymys ja paikallaan olo pahentaa taas sitä. Inhottava oravanpyörä.

Kävin myös kaupassa. Ostin taas salaattia ja turvallisia valmisruokapaketteja joissa on merkitty kalorit. hyvä syödä niitä sitten nii ei tarvii huolehtia että paljonko sitä on tullukkaan syötyä minäkin päivänä. Ehkä pitäis alkaa pitämään taas kaloripäiväkirjaa... Maybe. Se vahvistais taas sitä päätöstä etten käy ulkona syömässä.

Tänään en oo saanu ulkona olemisesta sitä talvista buzzia minkä tunsin vielä viime viikon puolella niin vahvana. Harmittaa, koska oikeasti tykkään talvesta, mutta tää väsymys vie voimat ihan totaalisesti. Haluaisin jaksaa tehä vaikka mitä, kaikkea, ihan mitä tahansa, mutta ei. Jos huomenna väsyttää vieläkin, makaan koko päivän sängyssä. Ehkä keskiviikko tois tullessaan paremman olon. Sillon on myös terapia.

winter wonderland

Ensilumi on satanut, mahtavaa! :) Kaikki on niin valkosta ja kirkasta ja pehmeän näköstä. :) Ei vois parempaa maisemaa toivoa. Aamu alkoi aika läskisti, eli kermamunkilla ja hunajaisella teellä. Täytyy kyllä sanoa että nautin siitä. Niin makeaa ja pehmeää ja lämmintä. Voisin useamminkin aloittaa aamun niin, mutta pitemmän päälle se vaan lihottais lisää, joten täytyy mutustaa vaan sitä puuroa, eihän sekään pahaa ole ja yhtälailla sekin lämmittää. Ehkä vielä paremmin lähtee aamu käyntiin. :)

Rahat on tiukilla, joten taitaa olla aika vähentää taas ruokabudjettia. Enemmän salaattia ja vähemmän muita ruokia että on varaa vaatteisiin. Painoa en oo nyt tarkistanu viikkoon, mutta maanantaina sitten taas. En enää ramppaa vaa'alla joka päivä, vaan pelkästään maanantaisin, ja se määrittelee sen viikon ruuat ja ohjelman. 

Oon löytäny uutta inspiraatiota vaatteista. poikkesin kaikista normeistani ihan yhtäkkiä kun ostin alennusmyynnistä 3 niin tyttömäistä psitaa ettei mitään rajaa, kun yleensä oon vaan ostanu mustia tai masentavan harmaita vaatteita. Huomasin että nää uudet vaatteet sopii mulle paljon paremmin ja oon paljon paremman näkönen tälleen tyttömäisenä. Aion siis hankkiutua eroon pikkuhiljaa mustuudesta ja hankkia tilalle pirteämmän värisiä vaatteita. 

Oon löytäny uutta inspiraatiota vaatteista. poikkesin kaikista normeistani ihan yhtäkkiä kun ostin alennusmyynnistä 3 niin tyttömäistä paitaa ettei mitään rajaa, kun yleensä oon vaan ostanu mustia tai masentavan harmaita vaatteita. Huomasin että nää uudet vaatteet sopii mulle paljon paremmin ja oon paljon paremman näkönen tälleen tyttömäisenä. Aion siis hankkiutua eroon pikkuhiljaa mustuudesta ja hankkia tilalle pirteämmän värisiä vaatteita. 

Ens kesään on vielä pitkä matka, joten mulla on ihan hyvin aikaa saada itteni kesäkuntoon. Voin vaan kuvitella miltä näytän sitten... Ihan erilaiselta kun nyt. En jaksais odottaa. :) Täytyy kuitenkin muistaa nauttia talvestakin. Ehkä alan jopa hiihtämään, sehän on tehokasta liikuntaa ja oon aina jotenkin pitäny siitä. On vaan pyydettävä sukset porukoilta, kun ne on edelleen täällä niiden luona ja äiti on käyttäny niitä. En kuitenkaan viittis uusia ostaa kun ei oo niin paljon rahaa.

Hauskaa ja kaunista talven alkua kaikille! :)

edistystä

En oo syöny lihaa nyt yli kahteen kuukauteen ja olo on ihan jees. eilinen oli aika vaikea päivä sen suhteen kun en ehtiny syödä aamupalaa ennen kun piti lähteä liikkeelle niin tuli ostettua kaikkea paskaa. tosin en syöny sitten kun puolikkaan munkin ja vähän sipsejä, kun samassa tilanteessa ennen olis menny monta munkkia ja koko pussi sipsiä.

Paino tippuu pikkuhiljaa, vähän turhankin hitaasti, mutta se kuitenkin tippuu. haaveilen joka päivä lenkkeilystä ja muutenkin aktiivisemmasta elämästä. nimenomaan haaveilen, koska en koskaan saa aikaseks tehdä mitään muuta kun istua kotona ja vahtia syömisiäni. nyt tosin kysyin paria kaveria ens viikolla lenkille ja ne oli aika yllättyneitä siitä mutta iloisesti yllättyneitä, joten se taitaa sittenkin onnistua. en malta odottaa.

Kun nyt käyn jonkun toisen kanssa lenkillä ensin, ehkä rohkaistun käymään sitten jonkun ajan päästä ihan yksinkin lenkillä, ja voin aloittaa tän laihtumisen ihan tosissaan. en halua enää hautautua sohvan nurkkaan moneks kuukaudeks ja sitten herätä yhtäkkiä siihen kun onkin jo seuraava vuodenaika. tänä syksynä yritän ottaa ulkoilusta kaiken irti ja samoin talvella! voin vaan kuvitella miten hyvässä rantakunnossa oon sitten ens kesänä!

Oon tainnu löytää laihtumisen avaimen ainakin omalla kohdallani. ensin karsin lihan ruokavaliostani, mikä aiheutti sen etten voinu syödä oikeen mitään roskaruokaa. sitten aloin tarkkailemaan ruokailutottumuksiani ja huomasin syöväni vaan pari kertaa päivässä, mutta suuria annoksia, joten pilkoin annokset pienempiin ja nyt syön 3 tunnin välein jotain pientä. aamupala on kyllä tärkeä, ennen en syöny aamupalaa ollenkaan, mutta nyt kun oon alkanu syömään niitä, tuntuu että on enemmän virtaa päivällä. illallakaan ei enää tee mieli mättää naamaansa täyteen herkkuja kun muistaa syödä pitkin päivää pieniä annoksia, ja sillontällön joku pieni herkku on kyllä ihan paikallaan.

Yritän välttää sitä pakonomaisen laihdutukden ajattelutapaa, koska musta tuntuu että tälleen rennosti ottamalla tää toimii paljon paremmin. ehkä sitten kun oon tottunu lenkkeilemään, niin voin alkaa vähän patistamaan itteäni enemmän. tällä hetkellä kuitenkin keskityn nauttimaan siitä tunteesta minkä tää paremmin syöminen tuo tullessaan, vaikka en todellisuudessa syökkään tarpeeks, vaan liian vähän. kyllä sen väsymyksestä huomaa, mutta yritän puskea sen yli. järkeilen sen niin että mähän syön kuitenkin tuoreita kasviksia hamppareiden ja rasvasten pussiruokien sijaan, joten se on paremmin syömistä!