Ähh... Paino on taas noussu. Ahistaa. Näin tuossa yks päivä kaveripoikaa, se on pelkkää luuta ja nahkaa. Se joutu taas sairaalaan ku on ketoaineet koholla... Oon pakostakin huolissani.
Janne melkein taas jätti mut... Tällä kertaa siitä syystä ettei se pysty kattomaan ku oon pahalla päällä sen takia... Tai jotain, meni vähän ohi... Eikä pyytäny sitä anteeks.. ei oikeastaan pyytäny mitään anteeks mistä anteekspyyntöä kaipasin. Alan pikkuhiljaa turtua tähän kaikkeen... Tekis mieli vaan feidata kaikki, elää vaan oman pään sisällä eikä välittäis mistään. En tiiä..
Mä tykkään sun massusta yhtä paljon kun sä tykkäät mun massusta. Auttaako?
-Auttais jos se olis totta.
Mä tiedän että se pitää mua läskinä. Pidän itekkin. Mun on siis tehtävä jotain asialle. Jollain oudolla tavalla mä haluan samaan tilanteeseen missä se mun kaverikin on nyt... Mutta siihen on vielä matkaa, aika paljonkin.
Vois käydä savuilla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti