Mun rintarangan tulehdus tuntuu vaan leviävän. Eilen tunsin koko luurankoni, jokaisen ruston, nivelen ja jänteen sisuksissani. Tää päivä on menny aikalailla sängyssä ja kuumeessa. Oon melko varma että kuolen tähän vielä joku päivä. Joku päivä pian. Yli vuosikymmenen syömishäiriöily ja muutenkin ei-niin-terveellinen elämäntapa tuntuu tehneen tehtävänsä. Mä oikeastaan odotan jo kuolemaa, ja olin ja oon ollu koko päivän pettyny siitä, miten hyvä olo mulla on ollu pään sisällä. Mä näen kuoleman helpotuksena. Ei enää kipuja. Ainoa asia mistä oon huolissani, on mun eläimet ja muut jotka jää vielä tänne. Mutta elämä jatkuu, niillä ainakin ja lopulta nekin tulee perässä.
Oon nyt sitten ilmeisesti alkanu taas laskemaan kaloreita. En laske juomia enkä lääkkeitä, koska niistä ei kerry juuri ollenkaan kaloreita. En halua, enkä ehkä edes pysty syömään yli 1000kcal päivässä. Kaivoin keittiövaakani esille ja alan käyttää sitä tänään, tai no alotin jo, tosin en syöny vielä sitä minkä punnitsin. En edes tiedä jaksanko tehdä sitä. Pitäis tiskata pannu ja kattila yms ja jaksaa vielä tehdä se ruoka... Sen jälkeen olis vielä sen syöminen ja syyllisyys jne.
Mun pitäis varmaan käydä huomenna TK:ssa taas vaihteeks, tai ainakin soittaa sinne. Pitäis saada labrojen tulokset selville ja pyytää kalium reseptille että saan sen maksusitoumuksen piikkiin. Huomenna pitäis käydä siis apteekissakin. Olis pitäny käydä jo tänään, mutta ei ketään kiinnosta auttaa sen verran että käyttäis siellä, sinne on hurjat 2km, mutta oon niin huonona että varmaan kuolisin matkalle, joten en lähde kävelemään.
Oon tosi väsyny. Haluaisin pystyä enempään, mutta en vaan jaksa. Pikkuelukoiden kynnet pitäis leikata, parille kissalle olis laitettava kuivashampoota ja yhen kissan takut olis leikattava. Mun voimat on riittäny just ja just ruokkimiseen ja kalojen lääkitsemiseen.
Oon ehkä ollu tänään hyvällä tuulella sen takia, että olo on ollu taas vähän laihempi. Taisin nähdä osan rintarankaanikin tänään ihon läpi. Oon yllättyny siitä, miten vähän oon tarvinnu thinspoa tai tuota seinääni. En käy edes vaa'alla niin paljon kun yleensä tässä vaiheessa häiriötä käyn. En edes tänään aamulla, vaikka olo oli kun tyhjällä ilmapallolla, kun yleensä tuntuu vedellä täytetyltä jumppapallolta.
Sairastelun aikana en ole edes jaksanu vaivautua suihkuun kun ehkä kerran viikossa. Mua ällöttää. Haisen ihan varmasti hirveältä jo parin päivän jälkeen, mutta en vaan jaksa edes yrittää suihkuun joka ilta. Mua hävettää joka kerran kun lähen johonkin. Aina hiukset limasina ja/tai takussa, vaatteet on joko ok tai sitten I-don't-care-tyyliä, ja joka ikinen kerta mun on laitettava edes vähän jotain dödöä kun tiedän haisevani. Mun vaatteetkin haisee, vaikka ne olis just pesty, kun en jaksa siivota kunnolla.
Mun aivot ei toimi kunnolla. Unohtelen koko ajan mitä ajattelin ja ahdistun siitä. Ajattelu ja varsinkin puhuminen on tosi vaikeaa. Nukun yllättävän hyvin, mitä nyt näen painajaisia ja/tai unia mun kuolleesta kaverista ja herään omaan itkuuni, niinkun viime yönäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti