Huomasin just ettää kolme vuotta sitten tänä päivänä yks mun kaveri kuoli 17-vuotiaana. Ehkä mun huono mieliala johtuu siitä. En vaan ole muistanu tuota... Mun elämässä kaikki tunteet tuntuu kumpuavan jostain muualta. Ehkä se on alitajunta, ehkä se on niin kutsuttu Pyhä Henki tai Jumala. Mun käsitys Jumalasta on erilainen kun perinteinen. Mä uskon, että kaikki on yhtä ja yksi on kaikki. Jos on tietyssä tilassa, tai tietynlainen, voi tuntea melkein mitä tahansa Jumalan, kollektiivisen tietoisuuden kautta. Kaikki tapahtuu syystä. Kaikelle on tarkoitus. Myös sille, että mä en pääse tietyistä ajatuksistani eroon. Jopa sille, kaikelle, mitä, ja minkä takia mulle on tapahtunut kaikki mitä on tapahtunut, missä tilanteessa oon nyt, ja mitä tulee tapahtumaan.
Sytytin yhden kynttilän. Se vaan tuntuu olevan jotenkin turhaa, rituaali. Ehkä niilläkin on tarkoituksensa.
Mä haluaisin eroon tästä elämän pyörästä. Toisaalta taas en.
En tiedä mitä tähän enempää sanoa. Päässä pyörii. En pysty enää ajattelemaan kunnolla, enkä puhumaan eli kirjottamaan mistään mitään järkevää, tärkeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti