keskiviikko 16. elokuuta 2017

Hiljaisuus saa aikaan mitä tahansa

Oli kyllä mukava viikonloppu, heti ensimmäisenä yönä kastuin ihan läpimäräks pilkkopimeässä, keskellä soista metsää ilman valoa. :D Okei, mikään ei koskaan mene täysin 100% hyvällä mielellä kun lähden mihinkään, eli joo, ehdin ennen lähtöä viillellä (taas) koska oli niin paha olo itestäni. Tuli sitten myöhemmin itkettyäkin, mutta ei siitä sen enempää. Sitä ei kestäny kovin kauaa. Paljon enemmän tuli naurettua ja ihan vaan oltua. Ensimmäiset yöunet meni seuraavalle päivälle, ja kotiintulo iltaan asti. Kissat ei kuitenkaan ollu mulle vihasia, vaikka ne yleensä suuttuu kun lähden yöks pois. Seuraavan yön vietinkin sitten kotona, eikä se, jonka luona olin, lähteny kotiin, vaan jäi vielä yöks ja naurettiin taas mahat kipeäks. (tapahtui jonkun verran erityisen mukavia asioita, mutta ei niistä sen enempää)

Mulla oli eilen aikalailla henkisesti kuormittava ja taas aivan mahtava päivä. Kuulin että yks mun kaveri joka on ollu yli 2 vuotta pakkohoidossa, pääsee nyt minä päivänä tahansa pois sieltä, eli olin ihan innoissani siitä. Oli terapiakin, ja muistin jopa sanoa kaikki ne asiat, joita mun käskettiin sanoa mun hoitajalle, eli mä haluan pakko-oiretestin ja psykoanalyysin ja niihin liittyen on alettava miettimään mitä mun syömishäiriölle tehdään. Mun hoitaja oli aikalailla järkyttyny kaikesta, mitä sille luin päiväkirjastani, ja siitä miten räjäytin yhtäkkiä sen naamalle sen pommin että NYT. Nyt on se aika kun mä olen tullu siihen pisteeseen, että NYT on saatava mun päätä selvitettyä, eli hyssyttely ja joka viikkoinen kriisinhallinta saa luvan vaihtua siihen että nyt, yli 10 vuoden jälkeen, aletaan ihan oikeasti alettava puhumaan asioista, jotka on vaikeita, ja on alettava muuttamaan mun jokapäiväistä elämää. Nyt on pakko tehdä jotain konkreettista, muuten mä vaan poljen paikallani koko loppuelämäni, kun koko ajan mun mieleen pakkautuu lisää pahoja asioita, joita en saa ulos, koska edellisiäkään ei ole vielä käsitelty MITENKÄÄN.

Mua raivostuttaa sekin, ettei mua tosiaankaan kuunnella. Mun hoitaja ei kommentoinu psykoanalyysin vaatimiseeni mitään, mutta OCD-testistä se ensin sano, ettei sitä tarvita, ettei mulla ole sitä. Mun oli pakko haastaa se ajattelemaan toisin, vakuuttaa se edes siitä, että mä tarviin sen testin ja mun diagnooseja on alettava työstämään, koska edelleen rullataan samoilla diagnooseilla, joilla ei ole mitään tekemistä tällä hetkellä mun pahimpien ongelmien kanssa. Noh, sitten hoitaja olikin sitä mieltä että joo, mulla voikin olla OCD, mutta ei ole mitään testiä siihen. Mä sanoin että on vaikka kuinka monta, vähintäänkin suuntaa antavia. Ja sitten hoitaja olikin sitä mieltä, että on, mutta hän ei ala niitä mulle tekemään, vaan mun piti ite ettiä niitä netistä ja tehdä ne yksin täällä kotona siihen mennessä että meillä on seuraava terapia, eli maanantaina. Tein ainakin 4, ja sain melkein kaikista täydet pisteet. Kaikissa olin pahimmassa luokassa. Laitoin tekstarin hoitajalle, joka ei edes vastannu mulle mitään.

Mun on ihan oikeasti vaikea itekään uskoa, miten typerää porukkaa mua tällä hetkellä on hoitamassa. Ensinnäkään mua ei kuunnella missään asiassa kunnolla, mä en näe mun hoitavia lääkäreitä läheskään niin usein kun pitäis, mulle ei tehdä testejä, jotka määrittäis sen, mitä mun pään sisällä tapahtuu, ja minkä avulla mä edes ite tietäisin, mihin mun pitäis keskittyä ja mitä mun pitäis työstää, edes ALKAA työstämään... Tätä listaa voisin jatkaa niin pitkään että mun sormet ja ranteet räjähtääis, mutta oon nyt tällä hetkellä vielä tyytyväinen siihen, että edes ens viikolle sain 2 aikaa hoitajalle, ja loppukuusta mulla on se palaveri, vihdoin ja viimein. Eihän sitä olekaan yritetty järjestää kun puoli vuotta. Ja mun fyysinen kunto on menny jo niin pahaks, että labrojen mukaan kaikki sisuskalut alkaa kärsiä. Ja hoitaja vielä kysy, miks mun mielestä mun pitäis käydä labroissa vähintään kuukausittain... Oliskohan ehkä siks, että voin tällä menolla KUOLLA MILLON TAHANSA!? Pelkästään sen takia, ettei mun terveyttä valvota, vaikka se vaan pahenee koko ajan!

Huhhuh... Olis koitettava saada unta kohtapuoliin. Mutta tällasta tällä kertaa. :) xP

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti