Kuten otsikosta voi jo olettaa, mulla ei mene kovin vahvasti tällä hetkellä. Tosin tuo lause ei sinänsä ole hirveän ajankohtainen, ehkä, koska ei ole mitään ihmeellisempää syytä mun masennukselle. Sain sentään luvan tänään mun hoitajalta olla väsynyt. Mun on niin hankala hyväksyä itteäni sellasena kun olen, eli aina kun en saa aikaan niin paljon kun haluaisin, alan ruoskimaan itteäni henkisesti. Mun pitäis kai oppia antamaan itelleni lupa olla välillä väsynyt. Varsinkin kun oon tiputtanu lääkitystäni ihan yhtäkkiä ihan liikaa. Eilinen ja tämä päivä on ollu yhtä pitkittynyttä kidutusta.
Multa puuttuu motivaatio kokonaan. Oon vaan maannu sängyssä ja ollu masentunu, turhautunu ja vittuuntunu. Itteeni ja kaikkeen ympärilläni. En vaan osaa lakata ruoskimasta itteäni vaikka kuinka yritän. Mulla ei ole ollu paino mielessä vähään aikaan, mutta alan pikkuhiljaa inhota taas peilikuvaani.
Oon myös ollu tosi hukassa itteni suhteen muutenkin. Mä olen huolissani itestäni ihan fyysisesti. Sanotaan vaikka näin, että vaikka oonkin jo pienestä asti odottanu vaan huonoja uutisia terveydestäni, alan olla siinä pisteessä, että mun on mietittävä tarkkaan, onko tietyt asiat lopunkin terveyden menettämisen arvoisia. Oon tehny kropalleni hallaa ihan urakalla, minkä seurauksena oon menettäny osan sitä, minkä mielsin joskus olevan "minä" tai ainakin osa sitä. Nyt oon aikalailla hukassa. Mulla on vaan 2 vaihtoehtoa. Joko jatkan samaa rataa ja hukkaan itteni kokonaan, tai lopetan, jolloin lopputulosta on aikalailla mahdoton ennustaa. Oikeastaan se on mahdotonta joka tapauksessa, koska mä en usko pystyväni lopettamaan näiden asioiden tekemistä kumassakaan tapauksessa.
Mulla ei ole mitään hajua, miks tai miten oon nyt tällaseen tilanteeseen joutunu, tai miten pääsen tästä pois. Maanantaina on vihdoinkin mun hoitopalaveri. Mulla ei ole edes hajua miten pääsen sinne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti