Siivouspäivä

Oon tänään siivonnu koko kämpän. Oli kyllä jo aikakin. En ole syöny mitään vielä. Mulla on ristiriitaset tunteet syömisestä. Mä haluan ja en halua syödä. Heräsin taas keskellä yötä syömään leivän ja jäätelön. Mulla on morkkis jo siitäkin. Mä en vaan halua lihoa yhtään. Pelkään sitä. Yritän taas aivopestä itteäni olemaan syömättä. Kaikki tuntuu vaan olevan jotenkin väärin silti. On jotenkin vaikeaa päättää mitä voin syödä ja mitä en.

Edelliseen postaukseen viitaten, olin monta päivää syömättä viime viikon puolella, ja mun lonkkaluut on kyllä muutenkin aika näkyvät muutenkin, mutta sillon kun se eräs ihminen suuteli ja halas mua niin että sen kädet meni kokonaan mun ympäri, mulle tuli niin ihanan pieni olo... Mä haluan sen olon joka päivä. Se koski mun kylkiluita, lonkkia ja jalkoja, ja sen kädet jäi viipyilemään mun luiden kohdalle, ja mä huomasin sillon itekin miten ihania luut on. Mä haluan laihtua niin kauan, että se sanoo että riittää. Se tietää kyllä että mulla on syömishäiriö, mutta se ei sitä haittaa. Kyllä se välillä käskee mua syömään, mutta se tietää että se on mulle vaikeaa.

Asiasta lapioon... Olikohan ihan laillista touhua, äsken joku ukko kävi ovella laskun kanssa, kysy miksen ole maksanu sitä. Alko sitten uhkailemaankin siinä. Sovittiin että 22. päivä jos en ole maksanu niin laittakoon ulosottoon. Ulosotossa nyt on muutenkin jo jotain 20 tonnia... Ei hirveästi kiinnosta. Alko jotenkin vaan ahdistaa. Mä pelkään muutenkin ovikelloa, just tällasten asioiden takia jääny traumat kun random ihmisiä tullu oven taakse huutamaan... Pff.... Mä en kohta ihan oikeasti tiedä mitä mä teen tuon oviongelman kanssa. Pitää pelätä omassa kodissaan kun ihme porukkaa paukuttaa ovea ja haluaa vaan olla rauhassa... Hyvä kun pysyy jotenkuten järjissään muutenkin, toivottavasti.

Noh, jos mun on kerran tuo maksettava ettei random äijät tule ovelle uhkailemaan niin se on sit oltava syömättä loppukuu. Iisi piisi. Ei ole oikeen muuta vaihtoehtoa.