Elämän tarkoitus?

Mä mietin eilen elämäni tarkoitusta. Tänä aamuna kun nousin ylös ja raahauduin aamuröökille, huomasin takaoven ulkopuolella linnun maassa. Noh, luontoani noudattaen menin varovasti ulos ja otin linnun käteen. Seurailin sitä vähän aikaa, ja sillä tuntui olevan kovasti sisua pysyä hengissä vaikkei pysynytkään pystyssä. Hain sitten sisältä häkin, laitoin pohjalle sanomalehtiä ja kuivaa heinää ja laitoin linnun sinne. Annoin sille mustikoita ja äsken pari metsämansikkaa ja jätin sen häkkiinsä olemaan rauhassa. Peitin suurimman osan häkkiä ettei se lintu stressaannu liikaa. Oon joutunu kääntämään sen selältään mahalleen ja kyljelleen monta kertaa, kun toinen tuntuu olevan aika pökerryksissä. Mä en kuitenkaan aio antaa periksi ennen kun se on joko niin hyvässä kunnossa että voin päästää sen irti luontoon, tai sitten mun on tosiaan tehtävä sille sellanen kävelytukikärry jonka avulla se pääsee liikkeelle mun lintuna. Kolmas vaihtoehto on se, että se itse päättää että ei jaksa enää.

Toissapäivänä mä mietin mun elämän tarkoitusta myös, ja kun olin hautausmaalla moikkaamassa ystävää, joku ihan tuntematon vanha rouva tuli suoraan mun luo ja sano että hänellä on sisilisko laukussa, eikä ole saanu sitä pois sieltä. Mä sitten nostin liskon varovasti pois laukusta maahan.

Tänään oon vasta miettiny, että ehkä mun on tarkoitus auttaa kaikkia eläimiä, jotka sitä tarvii tai sattumalta sitä tahtomattaankin multa pyytää. Oon jo vuosia kiitelly mun eläimiä siitä, että ne antaa mulle syyn jatkaa sillonkin kun en ite jaksais, mutta en vaan ole tajunnu ajatella, että ehkä mun on tarkoitus olla täällä ja pitää huolta niistä, jotka sitä tarvii. Mä ruokin siilejä ja lintuja ulkona, omia lemmikkejä sisällä, lääkitsen tarvittaessa ja pidän huolta että kaikkea on mitä eläimille tarvitaan.

Eläinkaupan pitäjä on kehottanu mua luovuttamaan mun kalojen suhteen, koska ne on ollu yli puoli vuotta kipeenä, eivätkä lääkityksestä huolimatta tunnu paranevan, mutta mä jatkan lääkitystä niin kauan että kaikki on joko kuollu, tai että ne paranee. Mä en ala lahtaamaan niitä, kun kuitenkin toivoa vielä on. Loisistahan on aina mahdollista päästä eroon, ja se noiden sairaus onkin. Onneks toinen akvaario on terve.

Siivoilin tänään taas marsujen ja pupun aluset ja kissojen laatikot. Samalla pidän silmällä vähän väliä tuota lintua, joka on edelleen takapihalla. Pidän sitä varmaan silmällä ainakin huomiseen asti, en usko että se ainakaan tänään on vielä siinä kunnossa että se pärjäis omillaan.

Eksistentiaalinen paradoksaali kriisi

Eilen oli ihan ok päivä, ja oli tämäkin päivä, kunnes tein taas sen virheen että aloin ajattelemaan omaa elämääni. Se johtaa aina samaan kysymykseen: Miks mä olen vieläkin hengissä? Mä en jaksa enää elää, enkä välttämättä haluakaan. Huomaan nykyään, tai oikeastaan tää olo on ollu mun sisuksissa koko mun elämän ajan, miettiväni, minkä takia mä en vaan ole jo kuollu. En ole löytäny sille mitään järkevää syytä. Oikeastaan kiitos psykoosin, mä en ole välillä edes varma, olenko hengissä. Tai olenko koskaan edes ollut, vai onko kaikki pelkkää unta? Tuntuu ettei missään ole mitään järkeä. Kaikki tuntuu merkityksellisen merkityksettömältä. Mikään tai kukaan ei vaikuta muhun enää juuri mitenkään. Ainoastaan kuolema. Mulla on joku epäterve fiksaatio omaan kuolemaani, oon ajatellu sitä varmaan enemmän kun kukaan kenet tunnen, silti se tuntuu olevan aina liian kaukana. Mä en tiedä edes pelkäänkö sitä vai odotanko sitä jo vähän liiankin paljon. Kuolema tuntuu pakoilevan mua, se on aina liian kaukana, se tuntuu aina vaan lispuvan sormien läpi, just kun oon sen vihdoinkin saamassa kiinni. Ihan niinkun kaikki hyvä, mitä mun elämässä on koskaan ollut. Jos edes on ollu mitään hyvää. En ole siitäkään enää varma. Mä yritän vaan aina saavuttaa jotain, mitä en koskaan saavuta. Niin elämässä kun kuolemassakin. Haluan elää, haluan kuolla. Mutta miksi? Mitä ihmeen hyötyä mun olemassaololla on kenellekään? Ja jos on, niin mitä ja miksi? Ja minkä ihmeen takia mun koko elämä on ollu yhtä paskaa paskan perään, mitä sekään ketään hyödyttää, minkä takia mä edes synnyin? Vai olenko edes syntyny? Onko kukaan?

*Huoh* Mä pyörittelen pääni sisällä omaa pientä universumiani, joka koostuu muistoista, ajatuksista ja asioista joita mun aivot ei edes jaksa muistaa, saati käsitellä. Mä haluan heittää kaiken suoraan roskakoriin, mutta sitten taas haluan ensin selvittää kaiken ennen kun heivaan koko paradoksaalisen maailmankaikkeuden ja päätän, ettei millään ole oikeasti mitään väliä. You're damned if you do, and you're damned if you don't. Either way it's just a waste of time and energy.

Mä en edes tiedä, miks ajattelen näitä asioita niin paljon. Mutta sen kautta mä ymmärrän ja en ymmärrä, miksei kukaan jaksa edes yrittää auttaa mua tai tuhlata energiaansa muhun muutenkaan. Lopulta kaikki hajoaa joka tapauksessa ja unohtuu. Minkä takia mä en vaan vois hävitä yhtäkkiä kuolemaan, minkä takia mä olen kestäny kaiken, mitä mulle on tapahtunu, ja minkä takia mä olen edelleen hengissä, vaikka oon ollu monta kertaa siinä tilanteessa, että mun olis kaiken järjen mukaan pitäny kuolla? Mä haluaisin vaan levätä...

Mässyä ja heikotusta

Ostin eilen ja toissapäivänä suklaata ja tänä aamuna söin viimeset. En ole käyny taas vaa'alla muutamaan päivään. On kuitenkin oudon heikko olo. Duunailin tänään tuon ison akvaarion kimpussa, mutta nyt on niin heikko olo että hyvä kun pysyn tajuissani. Verensokerit kai laskee niin nopeesti että päätä särkee ja kuulo ja näkö kettuilee.

Mun menkat on aikalailla pahasti myöhässä. Ne alko edellisen kerran yli 9 viikkoa sitten. Tein tänään raskaustestin ja se oli onneks negatiivinen, niinkun arvelinkin. En vaan oikeen tajua miksei niitä nyt taas kuulu, vaikka oonkin syöny suht säännöllisesti. Oon syöny e-pillereitäkin, eli pitäis olla säännöllisempi kierto muutenkin. Mutta kun ei niin ei. Ehkä tää johtuu muista lääkkeistä.

Huhhuh, pyörryttää kyllä ihan huolella. Pakko koittaa saada jotain syötyä, juotava jugurtti mulla tuossa on, mutta pitäis vissiin syödä leipääkin. Mun piti eilen illalla syödä kasviksia, mutta ei tehny mieli kaiken suklaan jälkeen. Ja sitten pitikin alkaa nukkumaan. Oon nukkunu ihan hirveästi viime aikoina. Melkein joka yö yli 12 tuntia. Yleensä 15 tuntia. Ihan liikaa, oon yrittäny pitää rytmistä kiinni, mutta se käy vaikeammaks päivä päivältä. Pitäis kai soittaa lääkärille.

Unirytmiä ja muuta

Oon viime päivinä nukkunu ihan hirveesti, meni unirytmi ihan sekasin, heräsin eilen päivällä 2 aikaan ja menin nukkumaan joskus aamuyöstä pakolla, onneks heräsin 10 aikaan aamulla kun oli herätyksiä. Jospa se nyt taas tasottuis.

Oon tänään ollu pään sisällä vähän "all over the place", aamulla masenti, sitten aloin itkemään ja sit päätin että ei nyt helvetti, pakko siivota ja tehdä välillä jotain muutakin kun maata sängyssä. Siivosin sitten koko kämpän ja pesin pyykkiä. Vaihdoin makkarin verhotkin kun sain uudet ihanat retroverhot.

Ihmiset on jopa laitellu tänään viestiä, ihme kyllä. Meni jo siihen pisteeseen asti että alko vituttaa kun koko ajan tuli monelta ihmiseltä viestiä. Siinä vaiheessa aloin siivoamaan, mutta siivottava loppu taas kesken. Nyt on sitten taas sellanen meh olo. Ei oikeen huvita tehä taas mitään. Tai siis huvittais, jos tietäisin mitä tekee mieli tehdä. Äh.

Painosta ei ole mitään hajua taas, liikaa joka tapauksessa. Oon syöny aika paljon leipää. Inhottaa. Mä en halua syödä liikaa.

+600g

No joo, ei ollu yllätys että paino on noussu eilisestä, söin eilen monta leipää ja rehuja. Nukuinkin ihan liikaa, yli 12h. jotain 15 kai. Tää päivä on menny aikalailla horroksessa. Kävin kaupoillakin ihan unisumussa, ostin limsoja ja leipää yms... En kuitenkaan mitään ylimääräistä. Ei mitään, mikä alkais syömisen jälkeen kaduttaa.

Tähän aikaan alkaakin sitten ilmeisesti tulemaan nälkä. En ole vielä päättäny paljonko syön, mutta se mitä syön, on aikalailla tiedossa. Leipää, ehkä jugurttia, ehkä kasviksia. Pitää yrittää tänään mennä taas ihmisten aikoihin nukkumaan... En kyllä tiedä miten se vois onnistua. Alan vasta nyt heräämään. Just sillon kun ei haluais.

Otin tänään taas Arcoxiaa pitkästä aikaa. Olihan se pakko alottaa taas. Kivut alkaa olla sen verran pahana taas että mieluummin heikottaa kun sattuu niin paljon ettei meinaa pystyä kävelemään. Mun pitäis käydä siellä labroissakin niin senkin takia oli alotettava tuo lääke taas.

Meinas iskeä ihan hirveä masennus, kaivoin taas teränkin esille, mutta tuohon se jäi. On niin sekava olo taas ettei tiedä itekään miltä oikeasti tuntuu. Ainakin väsyttää.

Liikaa, liikaa

Oon tehny tänään ihan liikaa kaikkea taas vaihteeks. Onneks en kuitenkaan tehny asioita ahdistuksen takia, vaan koska oli hyvä olo ja piti tosiaankin siivota. Nyt sitten oonkin ihan väsyny. Jossain vaiheessa alko sattumaan joka paikkaan niin oli pakotettava itteni huilaamaan.

Paino oli tänään samassa kun eilenkin. Ihan hyvä, mutta oon syöny tänään enemmän kun viimesten 3 päivän aikana yhteensä. Eli oon juonu jugurttia ja syöny 3 puolikasta ruisleipää. Oli kyllä niin heikko olokin että oli pakko syödä vähän enemmän tänään että jaksoin siivota koko kämppän ja pihan. Nyt sitten vaan väsyttää ihan hirveästi. Tekis mieli alkaa jo nukkumaan, mutta ei vielä voi. Pakko jaksaa vähän myöhempään, en halua sekottaa unirytmiä.

Mietin äsken, pitäiskö mun syödä vielä kasviksia tänään... En ole vielä päättäny. Mä en haluais syödä niin paljon että paino nousee, mutta todennäköisesti se nousee vaikka en söiskään enää. Mun maha tyhjeni niin täysin eilen että luultavasti paino nousee joka tapauksessa.

Piristys

Just kun olin saanu edellisen tekstin kirjotettua, mun oveen koputettiin ja siellä olikin yks mun rakkaimmista kavereista. Se on ollu 3 päivää valveilla ja menossa, niin se tuli tänne että sen olo helpottuis. :) Se sano ettei missään muualla ole tällasta palautuspistettä, missä ei tarvii olla mitään muuta kun on ja niin kun miltä tuntuu. Se oli kyllä ihan paskana, annoin sille särkylääkettä, magnesiumia, juotavaa ja sitten se keitti kahvit ja söi leipää kun tuputin sitä syömään. Sanoin vielä että menee suihkuunkin, kun se oli ihan hikinen kun sillä oli niin paha olo fyysisesti.

Pakko sanoa että omakin olo helpotti ensin heti niin, kun vaan näin sen, että se yhtäkkiä ilmesty oven taakse just sillon kun mua alko ahdistaa, vaikka pelkällä vilkaisulla huomasin että nyt ei ole kaikki hyvin sillä. Sitten helpotti oma olo vielä enemmän kun huomasin että sen olo parani. Äsken se käytti mua kaupassa hakemassa röökiä ja sitten se lähtikin kotiin. Ihan hyvä, oon käskeny sitä huilaamaan ja nukkumaan vähän väliä, ei tollanen valvominen ole hyväks kenellekään. Se oli lähtiessä ihan kun eri ihminen kun tänne tullessa oli. Ressukka makas mun lonkkaa vasten takapihan sohvalla kun oltiin tupakalla, ihan litimärkänä hiestä kun siihen sattu ja oli muutenkin niin paha olo. Äsken se oli taas ihan kunnossa, pirteä, hymyili aidosti ja kiitteli, vaikka sen auttaminen helpotti mun omaakin oloa ihan hirveästi. Hymyilen itekseni tässä koko ajan. :)

Oon tänään juonu yhen jugurtin, mitään muuta ei ole tehny mieli ollenkaan. Ei tehny mieli sitäkään, mutta oli pakko saada jotain ravintoa. Kohtapuoliin pitäis alkaa taas huilaamaan että huomenna jaksaa taas.