Elämän tarkoitus?

Mä mietin eilen elämäni tarkoitusta. Tänä aamuna kun nousin ylös ja raahauduin aamuröökille, huomasin takaoven ulkopuolella linnun maassa. Noh, luontoani noudattaen menin varovasti ulos ja otin linnun käteen. Seurailin sitä vähän aikaa, ja sillä tuntui olevan kovasti sisua pysyä hengissä vaikkei pysynytkään pystyssä. Hain sitten sisältä häkin, laitoin pohjalle sanomalehtiä ja kuivaa heinää ja laitoin linnun sinne. Annoin sille mustikoita ja äsken pari metsämansikkaa ja jätin sen häkkiinsä olemaan rauhassa. Peitin suurimman osan häkkiä ettei se lintu stressaannu liikaa. Oon joutunu kääntämään sen selältään mahalleen ja kyljelleen monta kertaa, kun toinen tuntuu olevan aika pökerryksissä. Mä en kuitenkaan aio antaa periksi ennen kun se on joko niin hyvässä kunnossa että voin päästää sen irti luontoon, tai sitten mun on tosiaan tehtävä sille sellanen kävelytukikärry jonka avulla se pääsee liikkeelle mun lintuna. Kolmas vaihtoehto on se, että se itse päättää että ei jaksa enää.

Toissapäivänä mä mietin mun elämän tarkoitusta myös, ja kun olin hautausmaalla moikkaamassa ystävää, joku ihan tuntematon vanha rouva tuli suoraan mun luo ja sano että hänellä on sisilisko laukussa, eikä ole saanu sitä pois sieltä. Mä sitten nostin liskon varovasti pois laukusta maahan.

Tänään oon vasta miettiny, että ehkä mun on tarkoitus auttaa kaikkia eläimiä, jotka sitä tarvii tai sattumalta sitä tahtomattaankin multa pyytää. Oon jo vuosia kiitelly mun eläimiä siitä, että ne antaa mulle syyn jatkaa sillonkin kun en ite jaksais, mutta en vaan ole tajunnu ajatella, että ehkä mun on tarkoitus olla täällä ja pitää huolta niistä, jotka sitä tarvii. Mä ruokin siilejä ja lintuja ulkona, omia lemmikkejä sisällä, lääkitsen tarvittaessa ja pidän huolta että kaikkea on mitä eläimille tarvitaan.

Eläinkaupan pitäjä on kehottanu mua luovuttamaan mun kalojen suhteen, koska ne on ollu yli puoli vuotta kipeenä, eivätkä lääkityksestä huolimatta tunnu paranevan, mutta mä jatkan lääkitystä niin kauan että kaikki on joko kuollu, tai että ne paranee. Mä en ala lahtaamaan niitä, kun kuitenkin toivoa vielä on. Loisistahan on aina mahdollista päästä eroon, ja se noiden sairaus onkin. Onneks toinen akvaario on terve.

Siivoilin tänään taas marsujen ja pupun aluset ja kissojen laatikot. Samalla pidän silmällä vähän väliä tuota lintua, joka on edelleen takapihalla. Pidän sitä varmaan silmällä ainakin huomiseen asti, en usko että se ainakaan tänään on vielä siinä kunnossa että se pärjäis omillaan.