Näin yöllä taas sen verran hirveitä painajaisia että yritin huutaa unissani, heräsin omaan mölinääni. Heti aamusta olikin sitten niin järkyttävä masennus että huhhuh. Päätin että en pysty olemaan siinä tilassa koko päivää, ja tiedän että jossain vaiheessa iltaa se ahdistus tulee taas. Join sitten colaa ja aloin pesemään mattoja, pyykkiä, tiskejä ja tekemään mitä tahansa harhauttaakseni itteäni siitä pahasta olosta. On onnistunu aika hyvin ainakin tähän asti, nyt alkaa vaan taas jalkoihin sattumaan niin on pakko huilata. Yritän olla ajattelematta masennusta ettei se iske taas.
Mulla ei ole mitään hajua mun painosta. En ole käyny vaa'alla moneen päivään. Mulla on kuitenkin sellanen olo että oon lihonu. En kyllä ole hirveästi syöny, mutta jotenkin vaan tuntuu läskiltä.
Yksinäisyys on alkanu tuntua musertavalta. Mä haluaisin joka päivä lähteä johonkin, mutta mä en pysty yksin lähtemään mihinkään, eikä ketään oikeen tunnu kiinnostavan viettää mun kanssa aikaa. Nyt on vielä kuukauden tauko terapiasta, ja psykiatikin on lomalla, eli oon aikalailla yksin tän tuskan kanssa. TK lääkäri soitti mulle eilen, sekin oli huolissaan mun psyykkisestä voinnista. Pitää kuulemma mennä heti päivystykseen jos tuntuu ettei pärjää. Pitäis labroissakin käydä joku aamu, mä vaan odotan että tuo kyynärtaipeen mustelma paranee. En kehtaa mennä sinne ennen sitä.
En tosiaan tiedä mitä tässä kuukauden aikana tulee tapahtumaan, menenkö taas niin huonoks että alan viiltelemään useammin tai jotain.. Mua pelottaa. Oon vielä niin huono soittamaan lääkäriin tms.. JK sano yks päivä, että se on viimeaikoina pelänny että oonko edes hengissä jos musta ei ole kuulunu mitään vähään aikaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti